Tuuliturkit

Podengopäiväkirjat-postaussarjan idea sai alkunsa siitä, kun Zorro-podengoa kysyttiin meille hoitoon. Lisäksi minun olisi kaiketi tarkoitus esittää sitä jossakin näyttelyssä lähiaikoina. Rotu itsessään ei ole minulle vieras, vaan tuttu yli kymmenen vuoden vanha tuttu, ja niinpä Zorro saapui eilen sulostuttamaan laumaamme läsnäolollaan.

Postaussarjan on tarkoitus lähinnä olla ensiapu Zorroa varmasti hurjan paljon ikävöivälle Inka-omistajalle, mutta myös varsin mielenkiintoinen tapa tarkastella sitä, miten lyhytkarvainen alkukantainen koira solahtaa tukkajumalien laumaan. Toistaiseksi on mennyt hyvin.


Zorron isä on Maailman Ihanin Pikkupodengo Potter ja  niissä onkin toki huomattavissa tiettyjä samankaltaisuuksia, joskin uskoisin, että energisen luonteensa Zorro on perinyt äidiltään...


Zorron terkut Inkalle siis ovatkin Haloo Helsingin tapaan "Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen / ja laulan dappappadudadappappadudadappa"