maanantai 27. elokuuta 2018
Vuotuiseen Kaivopuiston kääpiökoiraerkkariin on päästävä! Se on messukeskuksen ohella näyttely, jota ilman en oikein osaa olla...
Postauksen kuvat: Sari Kupiainen, Niko Karhu, Marjo Heikka ja Marketta Korpijaakko
Tänä vuonna Daki jäi kotiin, mutta tiimimme oli hienosti edustettuna, kun kehässä olivat Juuso, Leevi, Hype ja Zara, johon ehdin jo rakastua edellisviikolla.
Tulimme aamulla paikalle hyvissä ajoin Karamain Yarmilaran, eli Laran, omistajien Marketan ja Jaanan kyydillä. He kun asuvat meidän naapurustossamme, joten päätimme lähteä tukkimaan Helsingin keskustaa vain yhden auton voimin. Ja tokihan Lara on melkein kuin "perhettä", sillä sen isoisä on Leevi!
Varoitus: Tämä postaus sisältää paljon kuvia, lähestulkoon pelkkiä tuloksia
Tiibetinterrierit arvosteli ensi kertaa Suomen kamaralla ruotsalainen Carina Johansson. Hyvin pian kävi ilmi, että hänen makunsa tiibetinterrierien suhteen oli hyvinkin yhteneväinen kanssamme.
Lara avasi kisan Tuula-kasvattajansa kanssa tulosella PEK1, KP, ROP-pentu. Valitettavasti Tuula joutui poistumaan ja Niko pääsi Laran puikkoihin BIS-pentu kilpailussa. Mutta siitä myöhemmin...
Minä sain kunnian viedä Leevin alusta asti ja voi sitä pienen, vanhan koiran iloa, silmien kiiltoa ja ylpeyttä, kun tuomari määräsi heti kättelyssä, ennen arvostelua, Leevin kehän ympäri aplodien säestämänä. Kyllä oli poika ylpeä ja sai upean arvostelun! Ainoana veteraanina se kruunattiin samalta istumalta myös ROP-veteraaniksi.
Paras uros-kilpailussa palkittiin ykkössijalle Juuso, kakkoseksi Pohjois-Ruotsista asti näyttelyyn saapunut koira, josta tuli samalla Suomen ja Pohjoismaiden muotovalio, Leevi kolmanneksi ja junioriluokan voittaja neljänneksi.
Paras uros-kisan jälkeen jatkettiin tasokkaalla narttujen junioriluokalla, johon oli ilmoittautunut tyttöjä paikanpäälle yhteensä kuusi kappaletta, mikä on oikeastaan melkoinen määrä! Jännitimme Nikon kanssa
Melkoista kengurumeininkiähän se Hypen niinkutsuttu esiintyminen kyllä oli ja jännitin kovasti, lentääkö nuorikkomme moisesta toilailusta ulos kehästä. Laatuarvostelusta tuli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla erinomainen ja lupa jatkaa kisaa kilpailuluokassa. Kilpailuluokassa tein kaikkeni, jotta villivarsa malttaisi ravata edes muutamia askeleita tuomarin nähden ja ilmeisesti onnistuin siinä jollakin tasolla, sillä Tarjan Zaran tultua toiseksi junioriluokassa, Hype sai kirmata ykköspallille! Siis että mitä???Tuomari jakoi näille kahdelle SA:t, eli menoliput parhaan nartun valintaan, sinne kaikkien hyvinkoulutettujen ja muotovalioiden joukkoon. Hah!
Olinkin aivan äimän käkenä, kun tuomari kätteli kaksi upeaa koiraa ulos. Onneksi Niko on kuitenkin opettanut Hypen seisomaan hienosti. Edestakaisissa liikkeissäkään se ei onneksi keulinut tai pomppinut lainkaan ja aloin jo elätellä toiveita siitä, että selviän kehästä ulos siten, että kehtaan tulla toistekin. Vielä viimeinen kierros ympäri.
Ilmeisesti Hype luuli, että kyseessä on juoksukilpailut ja yritti vimmatusti otta edellä juoksevaa "isosisko" Zaraa kiinni, minkä seurauksena narunperä oli tietysti aivan helisemässä!
Onneksi tuomari halusi vain yhden kierroksen, eikä ollut moksiskaan, kun koukkasin vähän matkaa kehän ulkopuoleltakin. Sijoitettaessa ensin käteltiin nuorten luokan kaunis narttu, sitten valio, jonka jälkeen tuomari tuli kättelemään minut! Olin todella ylpeä ja iloinen nelospaikasta! -Paitsi, että kätellessään tuomari onnittelikin minua voitosta! Olin samaan aikaan onnellinen, järkyttynyt ja suuren, erittäin suuren epäuskon vallassa. Hype oli voittanut nartut ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään.
Onneksi seuraavat tapahtumat tapahtuivat niin haipakkaa vauhtia, että ehdin ainoastaan miettiä, mikä kisa on menossa, onko minulla oikea koira ja oikea numero kädessä ja ovatko mahdollisesti suunta ja ajankohta oikeat.
Seurasi siis ROP-kehä, jossa kisailivat Hype ja Juuso ja oikeutetusti Juuso vei ROPin Hypen ollessaVSP. ROP-juniorikehässä en tajunnut oikein odottaa tarpeeksi edellämenevää, ja vauhdin hiipuessa Hypelle nousi kengurubensa päähän ja siinähän sitten loikittiin, amatööri
Kasvattajaluokassa meillä oli kaikki neljä koiraa: Juuso, Hype, Leevi ja Zara, jotka saimme jotenkin pidettyä paikoillaan arvostelun ajan. Kasvattajaluokka oli 1 KP:n kera.
Taivaalle koko pävän kerääntyneet harmaat pilvet varoittelivat vesisateesta ja olipa jossain puhuttu myrskystäkin. Tajusimme, että saamme kirmata ryhmäkehässä kuin Lasse Viren konsanaan, sillä kasvattajan estyessä Niko esitti Laran BIS-juniori -kehässä, jossa se sijoittui neljänneksi suunnilleen kolmenkymmenen pennun joukosta. Onnea kasvattajalle ja omistajille tätäkin kautta! <3
Laran loikatessa palkintopallille taivas repesi ja vettä satoi aivan kuin Esterin pyhimmästä konsanaan. Oli kyllä oikein kivaa juosta tekokuituisessa ja ilmeisen vedenpitävässä jakkupuvussa moisessa säässä, mutta kun minulla ei ole kumppareita.... Nyt ne ovat "muista ostaa"-listallani...
Isot kehät jatkuivat, kun sade oli lakannut "saavista kaatamalla"-asennosta "tehosuihku"-asentoon ja seuraavaksi valittiin BIS-juniori, jossa Hype pääsi hienosti seitsemän parhaan joukkoon.
Koira kainaloon ja pikaisesti tuomariteltan takaa pikajuoksua kokoomakehään, jossa veteraanit olivat jo valmiina taistoon. Tarja oli pyytänyt minua viemään Leevin, ja sellaisesta tarjouksesta jos kieltäytyisin, varmasti kutsuttaisiin valkotakkiset paikalle mahdollisimman isolla kalustolla!
Leevin kanssa kuitenkin tietoisuus omasta kuolevaisuudesta katoaa, sitä kuvittelee olevansa hyvä esittäjä, kun se kuuntelee jokaista vinkkiäni ja toivettani, nauttii saamastaan huomiosta, suosionosoituksista ja onnistumisesta. Sateen vihmoessa armotta vanhuskoirien päälle, Leevi paineli sateesta välittämättä ja innostuipa leikkimäänkin välillä. Ihana pappa!
Itselläni oli lieviä suunnistamisvaikeuksia kehässä piilolinssien unohduttua kotiin, ja kymmenen parhaan joukossa yritin epätoivoisesti tihrustaa, mitä tuomari haluaa ja missä hän mahdollisesti ruusukkeiden kanssa liikkuu. Kuulin nelosen, kakkosen ja kolmosen sijoitettavan ja kohta tuomari saapasteli punaisen ruusukkeen kanssa minua kohti. Yritän aina pysyä kehässä coolina ja antaa tunteiden tulla vasta kehän jälkeen, mutta nyt kyyneleille ei vaan voinut mitään. Halasin pappaa, yritin keräillä itseni ja kättelin tuomaria. Leevi oli näyttelyn kaunein veteraani. Litimärkä, mutta yhtä kaikki -Kaunein!
Palkintopallillakin ajatukset olivat ihan sekaisin ja kuvia varten olisi yritettävä saada pappa kuosiin ja itsekin ehkä näytettävä ihmiseltä... Kuvien ottamisen jälkeen oli annettava palkinnot ystävälle, kiitettävä tuomaria ja nostettava tuo kultainen pappa syliin ja juostava.
Kasvattajaluokka oli alkamassa. Päivän viimeinen rundi. Veikkasin, että tuomari ei arvosta neljää läpimärkää tibbeä, mutta hienosti kasvattajaluokka pääsi kahdeksan parhaan joukkoon.
Juuso meni vielä BIS-kisaan, josta se meidän kovaäänisestä kannustuksestamme huolimatta käteltiin pois. Vietimme päivän päätteeksi vielä hurmaavan 45 minuuttia ajaen autoja
Kuvissa Dakin poika Karamain Xandur Dali
Kotona en ollut vieläkään oikein käsittää Hypen moista "myrskyvaroitusta" ja ihanan Leevin ykköstilaa. Uni tuli nopeasti sekä koirille, että ihmisille, hymynkare huulessa. Yöllä nähtiin Vain kivoja unia.
