Tuuliturkit

Viime aikoina on ollut vähän viileämpää, kuraa ei ole enää, niinpä päätimme napsia muutamasta hauvasta poseerauskuvia. Tottahan podengokin pääsi mukaan.

Voi turjaketta! Pitääkin trimmata se vielä, ennen kuin lähdemme reissuun perjantaina. Mistähän saisin parikymmentä tuntia lisää aikaa?

Zorro on ollut meillä kohta viikon, ja sopeutunutkin vallan kivasti laumaan. Hype pyrkii aina vähän väliä vaatimaan sitä turhan tiukasti, esim läpsimällä ja haukkumalla, leikkimään, mitä Zorro ei ihan kauheasti arvosta...



Zorro nauttii, kun pääsee esimerkiksi koirapuistoon rallattelemaan henkensä edestä. Tyyppi on ihan paras, tulee toimeen kaikkien meidän koiriemme kanssa, ja on superkiltti.

Podengopäiväkirjat-postaussarjan idea sai alkunsa siitä, kun Zorro-podengoa kysyttiin meille hoitoon. Lisäksi minun olisi kaiketi tarkoitus esittää sitä jossakin näyttelyssä lähiaikoina. Rotu itsessään ei ole minulle vieras, vaan tuttu yli kymmenen vuoden vanha tuttu, ja niinpä Zorro saapui eilen sulostuttamaan laumaamme läsnäolollaan.

Postaussarjan on tarkoitus lähinnä olla ensiapu Zorroa varmasti hurjan paljon ikävöivälle Inka-omistajalle, mutta myös varsin mielenkiintoinen tapa tarkastella sitä, miten lyhytkarvainen alkukantainen koira solahtaa tukkajumalien laumaan. Toistaiseksi on mennyt hyvin.


Zorron isä on Maailman Ihanin Pikkupodengo Potter ja  niissä onkin toki huomattavissa tiettyjä samankaltaisuuksia, joskin uskoisin, että energisen luonteensa Zorro on perinyt äidiltään...


Zorron terkut Inkalle siis ovatkin Haloo Helsingin tapaan "Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen / ja laulan dappappadudadappappadudadappa"