Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiibetinterrieri. Näytä kaikki tekstit
Päivä, joka mullisti turkinhoitoni
Postaus on tehty yhteistyössä Winner.dog:in kanssa, joskin mielipiteet ovat kuitenkin, edelleen, täysin omiani.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
Tilaisuus itse alkoi aamukahvilla, jonka jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen kuuntelemaan Moniquen selkeää, ammattimaista ja ymmärrettävää luentoa, jota hän höysti koko ajan myös huumorilla. Kaikesta näkyi ja kuului läpi huikea ammattimaisuus ja itsekin ihan tavistallukkana ymmärsin oikein hyvin, miksi mikäkin aine on olemassa, miten ne tehoavat ja miksi tiettyjä asioita tulee ottaa huomioon koiran ihon- ja turkinhoidossa. Itselleni aukesi ihan uusi maailma: olin kirjaimellisesti kuin Liisa Ihmemaassa ja jos olisin voinut, olisin ostanut varmaan jokaista tuotetta!
Opin hurjan paljon uusia asioita, sellaisiakin asioita, joita olin pitänyt "yhdentekevänä" turkinhoidossa. Monique kävi läpi jokaisen sarjan, jota on saatavilla ja selitti loogisesti edeten ja piirrosten avulla havainnollistaen kolme eri karvan pituutta: lyhyt, keskipitkä ja pitkä sekä mitä ne ja niiden alla oleva iho tuotteelta vaaativat. En ollut edes ajatellut sen kummemmin, kuinka paljon erilaista hoivaa vaatii vaikkapa pinserin turkki verrattuna snautserin turkkiin.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
"Kansainvälinen" on sana joka parhaiten kuvaa Moniqueta: hän on syntynyt Etelä-Afrikassa ja kasvanut Hollannissa ja Espanjassa. Yhteistyö Iv San Bernardin kanssa alkoi heti sen perustamisen jälkeen 1995 ja Moniquella on ollut oma roolinsa tuotteiden kansainvälisessä menestyksessä. Hänellä on diplomit "Domestic canine and feline management" sekä "Grooming and veterian assistance". Lisäksi hän on opiskellut eläinten genetiikkaa. Vuodesta 1980 lähtien Monique työskenteli Espanjassa Grooming akatemiassa ja trimmamossa sekä eläinklinikalla. Hän koulutti trimmaajia sekä esiintyi radiossa ja teki julkaisuja groomauksesta mm. kirjan. Vuodesta 2002 lähtien hän on vastannut Iv San Bernardin koulutustoiminnasta kouluttaen ihon- ja turkinhoidon filosofiaa ja uusimpia käytäntöjä alan ammattilaisille. Teksti: Winner.dog.
Sarjassa on tarjolla ainetta vähän joka lähtöön: perushauvan pesuun, näyttelyturkille, kuivalle karvalle ja lisäksi aine, joka tasapainottaa ihon ja karvan PH-arvon neutraaliksi (6,5), joskus kun se saattaa esimerkiksi ulkoisten syiden vuoksi eksyä esimerkiksi melkoisen happaman puolelle.
Kerron tässä postauksessa Traditional ja Traditional Plus -tuotteista, joita voit käyttää, mikäli koirasi iho ja turkki ovat hyvässä kunnossa. Nämä auttavat niiden ylläpidossa.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Lyhytkarvaisille roduille on kehitetty sitruunashampoo ja -hoitoaine, jotka ylläpitävät ihon luontaista rasvakerrosta ja iho pysyy kosteana. Shampoo pesee lian pois turkista hellävaroen ja hoitoaine huolehtii siitä, että turkki jää terveeksi, hilseettömäksi ja kosteuteuksi.
Keskipitkälle karvalle tarkoitettu banaanishampoo ja -hoitoaine antaa turkille kiiltoa ja kimmoisuutta, tuoksuvat taivaalliselle ja sisältävät mineraaleja ja vitamiineja. Ne myös kosteuttavat ja antavat turkille rakennetta turkin laatua muuttamatta.
 |
| Kuvan lähde: Winner.dog |
Pitkäkarvaisille roduille on perussarjassa luvassa takuttoman turkin ylläpitoa. Takuttomuus onkin erityisen tärkeä tekijä turkin kunnon kannalta myös karvan uusiutumisen huomioon ottaen. Sarjan Green Apple -shampoo puhdistaa karvan, kun hoitoaine sulkee karvan pinnan, antaen samalla sileyttä ja kiiltoa turkille.
 |
| Kuva: winner.dog |
Näiden perusaineiden lisäksi löytyy sarjalta vielä liuta muita aiheita, joihin aion pureutua myöhemmin; ensin haluan kuitenkin päästä niiden kanssa lähemmin tekemisiin. Sarjassa on minulle muutama tuttu tuote, joista vielä viimeisenä mainitsen takkujen tuhon, eli PEK-hoitoaineen, jota on tullut itsekin käytettyä!
PEK on Traditional-sarjan hoitoaine, joka jättää turkin ihanan liukkaan tuntuiseksi. Sanotaan, että sitä käyttämällä takut pysyvät niin hyvin poissa, että jopa 60% turkista säästyy verrattuna johonkin toiseen hoitoaineeseen. Uskon tämän kyllä muutaman kerran kokeilleena!
Kun kaikki erilaiset hoitoaineet ja shampoot oli esitelty, siirryttiin hommiin, eli paikalle tuotiin toinen päivän tähdistä, eli valkoinen kääpiösnautseri, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.... ;)
Turkkitaikoja | osa 4: Pohjoistuulessa tuoksuu jo halla
Postaus on tehty yhteistyössä turkkitaika.fi-sivuston kanssa ja koirille käytetyt aineet on saatu yhteistyössä blogin kautta.
Tämä kesä on mennyt meidän porukalla suurimmilta osin vähillä näyttelyillä -Daki on näyttelytauolla ja muutkin tibbetiimiläiset ovat lomailleet, kun meikäläinen on toipunut rannekanavaleikkauksesta. Nyt, pikkuhiljaa heinäkuun puolivälin jälkeen, olen uskaltautunut näyttelyihin ja toivonut parasta, että räpylä kestää.
Eilen kuitenkin suuntasimme ystäväni Marin kanssa Ouluun ryhmänäyttelyyn. Minulla oli mukanani Hype, jolle en sen kummempia tavoitteita asettanut.
Hype pestiin Turkkitaialta saadulla True Iconicin Silk Protein Conditioner -hoitsikalla ja saman sarjan shampoolla. Hoitis oli melko voimakkaan, mutta miellyttävän, tuoksuinen, joskin olisin kuitenkin toivonut siihen enemmän hoitavuutta. Ehkäpä saman sarjan Collagen Plus Care Conditioner antaisi eri tuloksen?
Täytyy kuitenkin kyllä sanoa, että Silk Protein Conditioner toimi loistavasti papillonilla, joka meillä on tällä hetkellä näyttelylomalla. Pitänee näpsäistä kaverista kuvat, kunhan sen seuraavaksi pesaisen.
Ehkä en siis ihan noin laskeutuvalle turkille lähtisi ensisijaisesti tätä tuotetta suosittelemaan, mutta sekoitettuna vahvempaan hoitsikkaan se toimi loistavasti! Lisäksi koira tuoksui ihanalta ja puhtaalta koko näyttelyn ajan!
Itse näyttelystä
Näyttelyyn oli ilmoitettu ilokseni huikeat 25 tibbeä, joista voiton vei Janette Fröbergin omistama upea valiouros Chambanaya U-Tshu Lamleh ja paras narttu oli Shabash Daisy, jonka omistaa rakas ystäväni, kenkäkeiju Anu, josta taisin kertoa Ruotsin reissupostauksessa. :) Marin koira Bobo oli rotunsa patras veteraani, onnea tästä Marille!
Ohessa minun ja Marin kuvaamaa Facebook-livekuvaa tibbekehästä teltan suojista, joka katkeaa jossain vaiheessa akun loppumisen vuoksi. Yleensä Niko kuvaa meillä livet ja keskittyy ainoastaan siihen. Nyt meillä oli molemmilla omat koirat huolehdittavana ja laitettavana, joten pahoitteut sisällöstä. Olisiko liveä kiva katsoa Tuuliturkit-blogin Facebooksivulta?
Hypen luokassa kilpaili kolme koiraa, joista tuomari Jussi Liimatainen loihe sanomaan, kuinka mukavaa oli nähdä näin korkeatasoinen junioriluokka. Klovnin uraakin harkitseva Hype tuli luokassaan toiseksi ja päätyi kolmannelle tilanne parhaan nartun valinnassa. Hype sai myös vaaleansinisen Vara-sertifikaatti-ruusukkeen, Itse olin kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen, luokka kun oli oikeastikin todella kovatasoinen.
Kuvanottopaikan valinta ei tuottanut suurensuuria vaikeuksia, sillä Lumijoki ei ole lähellä, ainakaan minua. Piti oikein tarkistaa, missä kyseinen paikkakunta sijaitsee.
Minulle jäi näyttelystä ihan erityisen superhyvä mieli: kaikki olivat hyvää pataa keskenään kehän laidalla, haleja sateli suuntaan ja toiseen, kaikkia onniteltiin. En sano, että koiranäyttelyn pitäisi muutta halauskilpailuksi, mutta silloin tällöin olen havainnut reilun urheilumielen ja iloisen, yhdessä tekemisen loistavan poissaolollaan.
Näyttelyssä oli myös kattavasti myyntikojuja ja päädyinkin ostamaan Hypen voittaman vaaleansinisen ruusukkeen lisäksi tuliaiskassiin kaksi harjaa ja paikallisen käsityöharrastajan tekemät pannan ja numeroklipsun. Panta sopikin Hypelle kuin nakutettu!
Olen vähän sellainen merkkiuskollinen tarvikeholisti, mutta pannat, hihnat, valjaat, loimet, töppöset, numeroklipsut sun muut ostan mieluiten käsityöharrastajilta, sillä saan tuettua heidän toimintaansa ja saan kivannäköisiä vermeitä, joita ei ihan joka kadunkulmassa tule vastaan.
Vuorokauden mittainen reissu
Ouluun on yhteen suuntaan matkaa Espoosta Marin kotoa meidän kautta koukattuma 640 km, joten urhea peltiratsume starttasi kotipihastamme kello 3.30 lastinaan kaksi hyvin nukkunutta naisihmistä, kolme koiraa ja pienen yksiön verran tavaraa. Nukkumaan siis mentiin edellisenä iltana noin seitsemän aikaan ja itse sain nauttia siitä, kun armas aviomieheni nousi ylös kahden aikaan Hypeä pesemään ja antoi minun nukkua niin myöhään kuin mahdollista. Nuo reissut eivät ole mitään kovin keveitä, vaikka 1300 kilometriä matkana ei ole kuitenkaan kovin paljoa.
Kotipihaan meidän uskollinen peltilehmämme kaarsi mieheni ohjastamana kolmen maissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Liikenneturvallisuudesta pidimme huolen siten, että mennessä sain nukkua kolmisen tuntia ja palatessa Mari nukkui aina Viitasaarelta asti ja Niko-mieheni uhrautui heräämään yöllä noutamaan hullua vaimoaan Kannelmäestä, jotta Mari pääsi sutjakasti kotiinsa Espooseen.
Seuraavana päivänä kello soi armotta seitsemän-kahdeksan aikaan, sillä Tiibetinterrierit ry järjesti jäsenistölle maksuttoman rotupäivän Keravalla Klondyke-talossa koirien kasvattamisen, neurologian sekä selkäoireiden merkeissä. Lopuksi katsoimme yhdessä vanhoja tibbeaiheisia näyttelyvideoita 80-luvulta lähtien ja totesimme, että rotumme on siitä mukava, että olivatpa videot kuvattu sitten 1988 tai 2018, kehissä on yhä samoja ihmisiä ja koirien tyypit ovat säilyneet, jos nyt ei muuttumattomina, niin ainakin rodun alkuperää kunnioittavina.
Tämä kesä on mennyt meidän porukalla suurimmilta osin vähillä näyttelyillä -Daki on näyttelytauolla ja muutkin tibbetiimiläiset ovat lomailleet, kun meikäläinen on toipunut rannekanavaleikkauksesta. Nyt, pikkuhiljaa heinäkuun puolivälin jälkeen, olen uskaltautunut näyttelyihin ja toivonut parasta, että räpylä kestää.
 |
| Kuva ja yhteistyö:Turkkitaika |
Eilen kuitenkin suuntasimme ystäväni Marin kanssa Ouluun ryhmänäyttelyyn. Minulla oli mukanani Hype, jolle en sen kummempia tavoitteita asettanut.
Hype pestiin Turkkitaialta saadulla True Iconicin Silk Protein Conditioner -hoitsikalla ja saman sarjan shampoolla. Hoitis oli melko voimakkaan, mutta miellyttävän, tuoksuinen, joskin olisin kuitenkin toivonut siihen enemmän hoitavuutta. Ehkäpä saman sarjan Collagen Plus Care Conditioner antaisi eri tuloksen?
Täytyy kuitenkin kyllä sanoa, että Silk Protein Conditioner toimi loistavasti papillonilla, joka meillä on tällä hetkellä näyttelylomalla. Pitänee näpsäistä kaverista kuvat, kunhan sen seuraavaksi pesaisen.
 |
| Vastapesty Hype, kello 2.45 lauantaiaamuna |
Itse näyttelystä
Näyttelyyn oli ilmoitettu ilokseni huikeat 25 tibbeä, joista voiton vei Janette Fröbergin omistama upea valiouros Chambanaya U-Tshu Lamleh ja paras narttu oli Shabash Daisy, jonka omistaa rakas ystäväni, kenkäkeiju Anu, josta taisin kertoa Ruotsin reissupostauksessa. :) Marin koira Bobo oli rotunsa patras veteraani, onnea tästä Marille!
 |
| Bobo valmiina hurmaamaan tuomarit! |
Hypen luokassa kilpaili kolme koiraa, joista tuomari Jussi Liimatainen loihe sanomaan, kuinka mukavaa oli nähdä näin korkeatasoinen junioriluokka. Klovnin uraakin harkitseva Hype tuli luokassaan toiseksi ja päätyi kolmannelle tilanne parhaan nartun valinnassa. Hype sai myös vaaleansinisen Vara-sertifikaatti-ruusukkeen, Itse olin kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen, luokka kun oli oikeastikin todella kovatasoinen.
 |
| Kuva: Mari Partanen |
Minulle jäi näyttelystä ihan erityisen superhyvä mieli: kaikki olivat hyvää pataa keskenään kehän laidalla, haleja sateli suuntaan ja toiseen, kaikkia onniteltiin. En sano, että koiranäyttelyn pitäisi muutta halauskilpailuksi, mutta silloin tällöin olen havainnut reilun urheilumielen ja iloisen, yhdessä tekemisen loistavan poissaolollaan.
Vuorokauden mittainen reissu
Ouluun on yhteen suuntaan matkaa Espoosta Marin kotoa meidän kautta koukattuma 640 km, joten urhea peltiratsume starttasi kotipihastamme kello 3.30 lastinaan kaksi hyvin nukkunutta naisihmistä, kolme koiraa ja pienen yksiön verran tavaraa. Nukkumaan siis mentiin edellisenä iltana noin seitsemän aikaan ja itse sain nauttia siitä, kun armas aviomieheni nousi ylös kahden aikaan Hypeä pesemään ja antoi minun nukkua niin myöhään kuin mahdollista. Nuo reissut eivät ole mitään kovin keveitä, vaikka 1300 kilometriä matkana ei ole kuitenkaan kovin paljoa.
Kotipihaan meidän uskollinen peltilehmämme kaarsi mieheni ohjastamana kolmen maissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Liikenneturvallisuudesta pidimme huolen siten, että mennessä sain nukkua kolmisen tuntia ja palatessa Mari nukkui aina Viitasaarelta asti ja Niko-mieheni uhrautui heräämään yöllä noutamaan hullua vaimoaan Kannelmäestä, jotta Mari pääsi sutjakasti kotiinsa Espooseen.
Seuraavana päivänä kello soi armotta seitsemän-kahdeksan aikaan, sillä Tiibetinterrierit ry järjesti jäsenistölle maksuttoman rotupäivän Keravalla Klondyke-talossa koirien kasvattamisen, neurologian sekä selkäoireiden merkeissä. Lopuksi katsoimme yhdessä vanhoja tibbeaiheisia näyttelyvideoita 80-luvulta lähtien ja totesimme, että rotumme on siitä mukava, että olivatpa videot kuvattu sitten 1988 tai 2018, kehissä on yhä samoja ihmisiä ja koirien tyypit ovat säilyneet, jos nyt ei muuttumattomina, niin ainakin rodun alkuperää kunnioittavina.
Muutosten tuulia
Kuulostaapas vakavalta!
Halusin vain tulla kertomaan, että (vihdoin ja viimein) TO DO-listani lyheni yhdellä asialla, kun hommasin blogille ja kuvasivustolle omat domainit.
Sisuunnuin kovasti siitä, että joku oli jo rekisteröinyt lysti.com-osoitteen itselleen, mutta saisin sen käyttööni pulittamalla n. 3000€, joten rekisteröin sekä blogille, että kuvasivulle mielestäni superhauskat .fun -tunnarit.
Vanha blogspot-osoite toki toimii vielä, halusin vain sellaisen helpommin muistettavan. Näihin saa tietääkseni myös sähköpostiosoitteet, mutta en ole perehtynyt asiaan vielä.
Päivitä siis linkkilistaasi http://tuuliturkit.fun (ja jos seuraat kuvasivustoani, niin http://lysti.fun )
Nyt täytyy sen verran todeta, että kyseiset osoitteet eivät toimi enää, vaikka palveluntarjoajalle on kyllä sopinut veloittaa luottokorttiani säännöllisesti.
Kuvituksena lisää tämän kesän penturakkautta, Fabulous Teddy's- ja Karamain- kenneleistä.
Halusin vain tulla kertomaan, että (vihdoin ja viimein) TO DO-listani lyheni yhdellä asialla, kun hommasin blogille ja kuvasivustolle omat domainit.
Sisuunnuin kovasti siitä, että joku oli jo rekisteröinyt lysti.com-osoitteen itselleen, mutta saisin sen käyttööni pulittamalla n. 3000€, joten rekisteröin sekä blogille, että kuvasivulle mielestäni superhauskat .fun -tunnarit.
Vanha blogspot-osoite toki toimii vielä, halusin vain sellaisen helpommin muistettavan. Näihin saa tietääkseni myös sähköpostiosoitteet, mutta en ole perehtynyt asiaan vielä.
Nyt täytyy sen verran todeta, että kyseiset osoitteet eivät toimi enää, vaikka palveluntarjoajalle on kyllä sopinut veloittaa luottokorttiani säännöllisesti.
Kuvituksena lisää tämän kesän penturakkautta, Fabulous Teddy's- ja Karamain- kenneleistä.
Pentulovea!
Meillä ei ole ollut omia pentuja muutamaan vuoteen, enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Hype on kohta junnuiässä ja siinä on kyllä pentua ihan riittävästi.
Onneksi ystävillä tuntuu näitä nuuskuteltavia olevan ihan riittämin, ollemme katsastaneet yhteensä neljä tibbepentuetta tänä kesänä!
Onko sinuun iskenyt pentukuume? Ehkä itse olen nyt kameran takana saanut niin kovasti altistushoitoa, että vaikka pennut ovatkin aivan_ihania, ja jokusen "haluaisin" matkaankin ottaa, ei ole onneksi tarvinnut lääkitä pentukuumetta.
Näissä kuvissa esiintyvät Zazaran-kennelin kuusiviikkoiset söpöläiset, joista oma suosikkini on alla poseeraava Olli-poika.
Mikäli haluat nähdä lisää pentulovea, kuvasivustollani lysti.fun, löytyy muutama kansiollinen...
Tuliko sinulle pentu tänä kesänä? Mitkä ovat mielestäsi parhaat tavat uuden pennun ensiviikkoina kotosalla?
Arvonta!
Saan ilokseni arpoa kaksi lippua Eläinystäväni-messuille blogin lukijoiden kesken. Messut ovat Helsingin Messukeskuksessa 20.04.2018 - 22.04.2018 ja samaan aikaan siellä on myös Lapsimessut, HupiCon ja OutletExpo.
Samalla lipulla pääsee siis yhteensä neljille messuille. Itse aion ainakin tsekata pentunäyttelyn, jonne unohdin ilmoittaa Dakin tyttären Hypen sekä Heini Sepän sirkuskoirat, joita olen fanittanut jo kaaaaauan!
 |
| Hype 4kk |
Messuilla näyttäisi olevan myös pentutreffit, pitääpä kysyä, josko Hype mahtuisi vielä treffeille :)
Lisäksi aion tietysti käydä tsekkaamassa OutletExpon, jos siellä olisi potentiaalisia (koiranäyttely)vaatteita ja uutuuden, eli HupiConin, joka on suunnattu nuoremmalle väelle.
No niin, sitten asiaan, eli siis se arvonta: Tarjolla on siis kaksi sähköistä lippua. Voit lunastaa itsellesi yhden, kaksi tai kolme arpaa.
1. Yhden arvan saat kommentoimalla alle, mikä messuilla kiinnostaa eniten.
2. Kaksi arpaa saat, jos liityt blogini lukijaksi ja teet kohdan 1 asian.
3. Kolme arpaa saat jakamalla tämän postauksen ja tekemällä kohdat yksi ja kaksi.
Kaikki postauksen kuvat paitsi Hypen kuva ovat messujen kuvapankista luvalla kopioituja.
Champion of Champions & Veteran of Veterans
Taas koitti tuo vuotuinen gaala, jonne kutsuttiin tänäkin vuonna näyttely- ja veteraanikoiralistan kärkinimet.
Valioita oli paikalla kuutisenkymmentä ja veteraaneja kolmisenkymmentä.
Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 1988, joten kisa vietti kolmikymppisiään. Vuoteen 1990 asti kilpailu järjestettiin Helsingin Seudun Kennelpiirin ja Ladie's Kennel Clubin yhteistyössä. Vuonna 1991 ei kisailtu jostain syystä ollenkaan ja vuodesta 2007 on saatu nauttia nykyisen paikan ainutlaatuisesta atmosfääristä. Lue lisää Helsingin Seudun Kennelpiirin sivuilta...
Kilpailu käydään pareittain, kunnes lopullinen voittaja on selvinnyt.
Kilpailua jatketaan kummassakin osakilpailussa niin kauan kuin molemmissa kilpailuissa on yksi pari jäljellä. Näistä sitten valitaan pääruoan jälkeen vuoden Champion of Champions ja Veteran of Veterans.
Valioita oli paikalla kuutisenkymmentä ja veteraaneja kolmisenkymmentä.
Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 1988, joten kisa vietti kolmikymppisiään. Vuoteen 1990 asti kilpailu järjestettiin Helsingin Seudun Kennelpiirin ja Ladie's Kennel Clubin yhteistyössä. Vuonna 1991 ei kisailtu jostain syystä ollenkaan ja vuodesta 2007 on saatu nauttia nykyisen paikan ainutlaatuisesta atmosfääristä. Lue lisää Helsingin Seudun Kennelpiirin sivuilta...
Kilpailuhan alkaa jo tunteja ennen varsinaista gaalaa, kun tuomarit esiarvostelevat koirat takahuoneessa. Tämän jälkeen esittäjät vaihtavat astetta juhlavampiin hepeneisiin, kunnes illan hämärtyessä on aika kerääntyä illallisen ääreen nauttimaan upeista näyttelykoirista.
Kilpailu käydään pareittain, kunnes lopullinen voittaja on selvinnyt.
Kilpailua jatketaan kummassakin osakilpailussa niin kauan kuin molemmissa kilpailuissa on yksi pari jäljellä. Näistä sitten valitaan pääruoan jälkeen vuoden Champion of Champions ja Veteran of Veterans.
Veteraanit, jotka aloittivat kisan, arvosteli italialainen Orietta Zilli. Leevin vuoro oli loppupäässä ja se pääsi jatkoon muistaakseni kolmasti, kunnes hävisi veteraanit voittaneelle mopsille.
On ihan huippuhauskaa viettää päivä koiramaisissa merkeissä hyvää ruokaa syöden, parhaimpiinsa pukeutuen, ystäviä tavaten ja kavereita kannustaen. Fiilis on aina hyvinkin omaa luokkaansa.
Veteraanien jälkeen arvosteltiin valiot, joista voiton vei ihana lyhytkarvainen collie. Ensi kertaa ikinä arvosteltiin erikseen myös suomalaiset rodut, jotka voitti upea suomenajokoira.
Enää oli pakkaamisen, vaatteiden vaihdon ja viimeisten valokuvien aika, kunnes parrasvalot sammuivat, syttyäkseen taas vuoden päästä loistamaan kilpaa upeimpien näyttelykoirien kanssa.
Ilta loppui taas liian varhain ja jo puolen yön jälkeen hysteerisen hillitön "manselaisseurueemme" saapui kotinurkille. Ensi vuonna uudestaan!
Seuran lisäksi myös ruoka oli jälleen superhyvää: Alkuruoaksi oli kylmäsavulohitartar ja pääruoaksi jo kypsähköksi ehtinyt häränliha-asia kermaperunapaistoksella ja kvinoalisäkkeellä.
On ihan huippuhauskaa viettää päivä koiramaisissa merkeissä hyvää ruokaa syöden, parhaimpiinsa pukeutuen, ystäviä tavaten ja kavereita kannustaen. Fiilis on aina hyvinkin omaa luokkaansa.
Leevi pisti tosiaan parastaan ja valmiiksi madaltunut ääneni meinasi loppua kokonaan, kun tsemppasin huippupappaa ja muita ystäviäni loppuun asti.
Ilta loppui taas liian varhain ja jo puolen yön jälkeen hysteerisen hillitön "manselaisseurueemme" saapui kotinurkille. Ensi vuonna uudestaan!
Voittaja 2017
Messarin sunnuntaipäivän aluksi käväisin ihanan Nemo-havannan kanssa pentunäyttelyssä, jossa se oli Jenna Leinon arvostelemana PU2 voittaen kuitenkin oman luokkansa.
Loppupäivä sujuikin hyvin tiibettiläisissä merkeissä, kun ensin tibbejen arvostelun (Dakille PU"5") ajan piilottelimme Tarjalle yhdessä hankkimaamme lahjaa milloin missäkin ja kun rotukehän loputtua aloimme kahvittelemaan, pääsin jännittämään vielä ison kehän katsomoon, sillä Daki pääsi vielä junior handlerien SM-finaaliin vantaalaisen Jannyn kanssa.
 |
| Kuva: Isabella Fagertsröm |
 | ||
Kuva: Isabella Fagertsröm
|
 |
| Kuva: Sami Osenius |
 |
| Kuva: Isabella Fagerström |
Samaan aikaan tibbekehällä juotiin
Kolmen päivän turneen päätteeksi illalla, väsyneenä, liikuttuneena, monet kerrat ilosta itkeneenä ja taas uudelleen meikanneena, onnellisena ja sokerihumalassa juuri ennen Best In Shown valintaa, silmät silti liikutuksesta kosteina sitten marssimme Tarjan ja Leevin perässä isoon kehään palkintoa hakemaan. Hetki, jonka tulen muistamaan ikuisesti.
