Tuuliturkit

Lauantaipäivä messarissa sujui melkoisen hektisesti: heti tibbejen arvostelun (Daki PU2, VACA) jälkeen oli riennettävä havannakehälle, sillä sain esittää Norjan reissulla inttivalioituneen Miisan. Miisa tykitti hurjalla tarmolla valionarttujen kolmoseksi Jussi Liimataisen kehässä. Hurjan paljon kiitoksia Aija luottamuksesta!

Havannoista, sen koommin kuin tiibettiläisistäkään ei ikävä kyllä kertynyt kuvamateriaalia jälkipolville julkaistaviksi, mutta seuraavaksi oli vuorossa Tarjan Vuolasvirtapalkinnon haku isossa kehässä. Pohdimme, mikä pojista saisi edustaa Tarjan kanssa ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että Daki lähtee hakemaan palkintoa. Poika kiillotettiin ja hienoltahan ne näyttivät! Onnea!

Tampere KV olisi tuleman kiireinen, monen koiran täyttämä tapahtuma, myös meidän porukallemme. Niinpä nousimme tuttuun tapaan 3.30 aamulla aittamaan koiria (Lyyti, Mikki, Daki), jotta olemme varmasti ajoissa liikenteessä, sillä tibbet olisivat ensimmäisinä Hans Van Den Bergin kehässä.

Koirat puhtoisina, auto ja eväät pakattuina, edelleen hyvillä mielin kiipesimme urhoollisen ratsumme sisuksiin todetaksemme, että se ei inahtanutkaan. Virtaa oli, joten kokeilevana automekaanikkona veikkasin, että vika saattaa olla bensansyötössä tai ehkä ajonestossa, jolle kummallekaan ei pysty tekemään mitään ilman välineitä ja tarvittavaa asiantuntemusta, joita ei kumpaakaan ollut saatavilla.
Onneksi tajusimme ajoissa soittaa ystävällemme Aijalle, jonka kanssa olemme reissanneet ristiin rastiin Eurooppaa vaihtelevalla menestyksellä. Nöyrinä tiedustelimme, missä he ovat matkalla ja niin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, heidän farmarivolvossaan matkusti neljä koiraa, kaksi tyttölasta, Aija, minä ja Niko kohti määränpäätämme.

Tibbet siis arvosteltiin ensimmäisenä ja juoksin autosta suoraan kehänlaidalle, sillä olin lupautunut pyöräyttämään kehässä Dakin hurmaavan Gambo-pojan (Karamain Wutang Gampo) ja viitisen minuuttia tutusteltuamme tämän hurmaavan herrasmiehen kanssa kehä alkoi. Junioriuroksia oli paikalla kuusi ja Gampoa oli aivan ihana esittää: se oli kontaktinhakuinen, juoksi reippaasti ja teki koko ajan parhaansa! Aivan ihana pieni mies! Tiukahkolta tuomarilta heltisi Gampolle erinomainen ja kilpailuluokassa Gampo tuli hienosti toiseksi!

Karamain Wutang Gampo

Sain hetken huilia, ennen kuin valioluokka meni kehään, taisi olla kuusi koiraa siinäkin. Daki oli hyvällä tuulella ja liikkui reippaasti ja joustavasti voittaen luokkansa SA:n kera sekä oli paras uros, saaden myös cacibin. Kisa oli todella tiukka ja tuomari jakeli arvosteluja koko skaalalta, joten ei mikään pikku juttu ollenkaan!

Myös nartut alkoivat junioriluokalla ja vielä kovin pentumainen Lyyti sai arvosanakseen tyydyttävä. Ei jatkoon tällä kertaa  ja typy kotiin kasvamaan, oli tuomarin kauniisti muotoiltu kommentti. Nartut voitti lopulta valioluokassa kilpaillut Dadi-Yas Kiss Me Superstar, jota vastaan Daki kilpaili rotunsa parhaan tittelistä ja niin onnellisesti kävi, että Dakista tuli kuin tulikin rotunsa paras!



Tibbekehästä selvittyämme siirsimme maallisen omaisuutemme havannakehän laitamille ja kävin anastamassa itselleni suloisen Sulo-havannan, jonka sen omistaja Mari oli minua pyytänyt esittämään. Sulo esiintyi suorastaan loistavasti, sai erinomaisen ja sijoittui neljänneksi avoimessa luokassa. Mikki kilpaili samassa luokassa, mutta nyt Nikon omittua sen, olen saanut pari kertaa esittää Suloa.

Sulon kuvasi Kristiina Sillanpää

Valitettavasti kaikki kameran tai puhelimen omistavat kädet olivat tällä kertaa koirien turkkien kimpussa, joten havannoista ei ole muuta kuvaa kuin tuo Sulon naama. Miisa esiintyi valioluokan nartuissa tuloksenaan eri3 SA, mutta parhaan nartun valinnasta se käteltiin pois. 

Kemut jatkuivat Dakin ja ROP-veteraani -Leevin osalta iltapäivällä ryhmäkilpailussa, jossa Leevi räjäytti pankin voittaen BIS-veteraani kilpailun, eli oli koko näyttelyn kaunein veteraaniluokassa esitetty, yli kahdeksanvuotias koira! Uskomatonta mutta totta!

Leevin BIS-pose Kuva: Jin Kaakinen

Noin kello 2 yöllä tapasimme Hyvinkäällä, kömmimme yhteen autoon ja aloitimme loputtomalta tuntuvan matkamme kohti Vaasan näyttelyä, joka oli ensimmäinen kotimaassa pitkään aikaan.

Kimmo Mustosen kehään oli ilmoitettu sievoinen määrä tibbejä, mukana toki Daki, Leevi ja Lyytin Dani-veli aina Kemistä asti. Dania en ollutkaan nähnyt sitten pentuaikojen, joten oli erityisen kiva tavata sitä!

Dani

Daki saavutti siis Mustosen kehässä PU3 VACA upeiden Leevin ja Hugon jälkeen. Kehässä esiintyi myös Dakin tyttö Kara (jun eri 1 SA) ja Lyytin veikkapoika Dani, joka kävi antamassa myrskyvaroituksen hienolla esiintymisellään ollen eri1 SA & varasert.

Havannat olivat toista tuntia myöhässä ja meillä oli mukana sekä Mikki että Miisa. Juuri ja juuri ehdin Miisan kanssa pois kehästä (PN 3 CACIB!) ja vaihtaa Dakin hihnanpäähän.

Cacibitar Miisa

 Kuningas Leevi vielä viimeisteli päivän BIS VET4-sijoituksella ja kiilasi takaisin ykköspallille kaikkien rotujen vuoden veteraani-kisassa! Paljon onnea rakkaat Tarja ja Leevi!



Tulipas tylsä päivitys, mutta sellaisia ne näyttelypäivät pahimmillaan ovat, kiireisiä eikä koirien kehäilyn lisäksi ehdi oikein muuta kokea tai nähdä. Reissu oli joka tapauksessa mukavaa ja onnistunut!

....merten taakse, kauas pois!

Tästä se alkaa: aina yhtä hehkeässä laivajonossa

Eipä siinä, useammassa maassa koiranäyttelyreissaanneena tiedän, että rankkaa saattaa olla ja siihen varustauduttiin Viikingin uudenkarhealla aluksella syömällä hyvin ja nukkumaalla semipitkät yöunet. Koiranäyttelyreissaajalle Turku-Tukholma -reitti on suorastaan täydellinen, sillä alus lähtee suhteellisen myöhään, mutta on perillä Tukholmasssa jo 6.30, eli esimerkiksi Tuhkolman alueella ehtii käydä "päiväristeilyllä" koiranäyttelyissä ja ryhmäkilpailuihinkin ehtii mukavasti.

Tai sitten meidän tapauksessamme, jolloin aina yhtä tylsän, mutta hyväkuntoisen Ruotsin läpi ajettua ollaankin jo Euroopassa vielä saman päivän aikana.



Matkassa mukana oli nelijalkaisia siis kuusi kappaletta. Minulla Leevi (Fabulous Teddy's Daniel Wanderer), sillä emme halunneet lähteä Dakin kanssa tässä vaiheessa vuotta näin rankalle reissulle. Leevin lisäksi mukanaani oli tietysti havannankoira Mikki. Leevi ja Mikki istuvat kuvassa keskellä, Mikki Leevin vasemmalla puolella.

Aijalla ja Kirsillä oli nuo loput havannalaiset: Taimi, Roosa, Jedi ja Miisa, jonka kanssa sain tehdä lähempää tuttavuutta sunnuntain näyttelyssä.

Kute tiedettyä, matka Tukholmasta Ruotsin eteläkärkeen Malmöön on pitkä ja tuskainen. Onneksi saimme taittaa sen hyvällä autolla ja pääsimme kaupungistakin pois ennen ruuhkia. Jonkin verran autoista kiinnostuneena vaadin ohjakset itselleni, sillä Kirsi oli juuri päivittänyt autonsa upouuteen Kiaan, jolla oli yllä supermukava ajaa! Sitä paitsi seura oli loistavaa: löysimme Aijan kanssa välittömästi yhteisen sävelen sen jälkeen, kun oli selvitetty toistemme nimet, lapset, koirat ja ammatit. Niinpä tylsinä hetkinä Kian carpool karaokessa laulettiin Mörkö se lähti piiriin, Aja hiljaa, isi, Kuusi pientä ankkaa lähti leikkimään ja muita ihania lastenlauluja, jotka ainakin pitivät kuskin hereillä.

reissumukit!

Tanskaan saavuimme Storebeltin siltaa pitkin sopivasti silloin, kun Kööpenhaminalaiset pääsevät töistä, ja ruuhka oli jäätävä, noin kymmenkertainen Helsingin työmatkaruuhkiin verrattuna. Ruuhkasta selvittyämme saimmekin posotella vajaat sata kilometria suuremmitta tuskitta kunnes taas, The Ruuhka: hätävilkkuja, hätäajoneuvoja. Voi pyhä jynssäys, meillä oli kuusi pestävää koiraa kyydissä...

Ilmeisen ansioituneina tanskan kielen taitajina selvitimme radiosta, että jossakin, ilmeisesti aika lähellä oli sattunut tosi massiivinen onnettomuus, jonka johdosta matkanteko takkusi. Matkaa itse hotellille oli alle sata kilometriä, mutta keskinopeus oli noin 5km/h ja kello oli tanskan ajassa kenties kymmenen.

Navigaattori ei tarjonnut meille kiertoteitä, joten pääsimme kuin pääsimmekin ruuhkasta läpi ja nilkka suorana Billundin Zleep-hotelliin, jossa pistettiin pystyyn tehokkain koskaan kokemani koiranpesulinjasto, joten saimme nukkua ennen näyttelyyn lähtö ainakin pari tuntia!

Näyttelypaikalle päästyämme kyhäsimme leirimme (neljä trimmauspöytää, häkit, tuolit ja koirakärry) pystyyn ja sitten olikin aika viedä koirat kehään. Lauantaina havannalaisilla oli tuomarina Mikael Nilsson Ruotsista, joka ei arvostanut Mikkiä ollenkaan. Muutenkin tulos jäi laihanlaiseksi, paitsi Kirsin Jedi voitti urokset ja oli VSP, eli vastakkaisen sukupuolen paras.

Kuva: Terese Bjerregaard

 Leevi puolestaan kipitteli sveitsiläisen Cristine Rossierin kehässä tulikuumassa seurassa PU2-sijalle ja oli rotunsa paras veteraani! Ryhmäkehistä meille jäi luu käteen, joten superväsyneinä pakkasimme maallisen omaisuutemme Kiaan ja ajoimme Herningin keskustaan Kultaisten Kaarien herkullisten antimien äärelle ravitsemaan itseämme, jotta jaksaisimme pestä illalla vielä lisää koiria.

Kuva: Aija Limón

Sunnuntaina, Tanskan Voittajanäyttelyn päivänä, havannat ja tibbet olivat kivasti päällekkäin, mutta onneksemme lähes vierekkäisissä kehissä. Tällä kertaa tulosten suhteen onni suosi meitä, sillä Mikki voitti junioriluokan ja kruunattiin siis Tanskan juniorivoittajaksi (DKJV-15) ja Helmi-mummeli oli paitsi ROP-veteraani, myös rotunsa paras ja upouusi Tanskan voittaja sekä veteraanivoittaja. Itse ennen tibbekehää loikkasin lennosta Miisa-havannan narun jatkeeksi, ja tulos oli kovassa seurassa eri3 SA!

Roosa ROP ja ROP -vet. Kuva Aija Limon

Tiibetinterrierit arvosteli sunnuntaina unkarilainen Tamas Jakkel ja Leevi oli vauhdikkaalla tuulella, tulos oli sama kuin eilen, mutta tänään minua oli informoitu siitä, että se ei ollut ennen Tanskassa käynyt, joten se sai Tanskan sertin ja tuli Tanskan muotovalioksi ja muistaakseni samalla Pohjoismaiden muotovalioksi! Lisäksi ROP-veteraanina sekin sai asiaankuuluvan DKVV-15 -tittelin nimensä eteen.

Kuva: Aija Limón

Ryhmäkehiä odotellessamme ehdimme syödä hieman ja käydä vilkaisemassa expo-aluetta, mutta eipä sieltä oikein mitään kummallista löytynyt tuliaisiksi. Ryhmäkilpailut ja niiden alkuseremoniat kestivät ja kestivät ja viimein niiden alettua Leevi oli aivan kierroksilla, se juoksi hihnan verran edelläni ja loisti kuin timantti! Välillä se katsoi minua kuin nauraen. Vitsit, että sitä oli kiva esittää! Tuloksista sen verran, että Leevi oli BIS 3 -veteraani.

Kuva: Aija Limon

Oheisesta linkistä näkyy paitsi mainitsemani tuskastuttavat alkuseremoniat, myös ison kehän kiva merirosvoteema, joka kattoi myös kehähenkilökunnan pukeutumisen! Teema ja ison kehän koristelu oli mielestäni näyttävä, mutta ei vienyt huomiota pois pääasiasta, eli koirista. Jos et jaksa katsoa koko videota, BIS-veteraani -kisa alkaa kohdassa 1:43.


Viimein pääsimme raahautumaan pois näytteyalueeltamme kiitollisina siitä, että Leevi ei voittanut mitään isoa pokaalia vaan oikein kätevän ensiapulaukun, nimittäin en ole ihan varma, mihin se pokaali olisi mahtunut.

Osa sunnuntain rusettisaaliista. Kuva Kirsi Räikkönen

Illalla juhlistimme hetken voitokkaita koiriamme hotellilla, pakkasimme kamat ja painuimme pehkuihin, sillä seuraavana aamuna olis aikainen ylösnousu ja matka kohti Tukholmaa, Turkua ja työpaikkaa.

Paluumatka meni sen kummemmitta mutkitta ja itsekin ehdin melkein ajoissa töihin, joten kannatti lähteä! Suurkiitos matkaseuralle ja Tarjalle ja Jaanalle, että pojat pääsivät reissuun! :)