Tampere KV olisi tuleman kiireinen, monen koiran täyttämä tapahtuma, myös meidän porukallemme. Niinpä nousimme tuttuun tapaan 3.30 aamulla aittamaan koiria (Lyyti, Mikki, Daki), jotta olemme varmasti ajoissa liikenteessä, sillä tibbet olisivat ensimmäisinä Hans Van Den Bergin kehässä.
Koirat puhtoisina, auto ja eväät pakattuina, edelleen hyvillä mielin kiipesimme urhoollisen ratsumme sisuksiin todetaksemme, että se ei inahtanutkaan. Virtaa oli, joten kokeilevana automekaanikkona veikkasin, että vika saattaa olla bensansyötössä tai ehkä ajonestossa, jolle kummallekaan ei pysty tekemään mitään ilman välineitä ja tarvittavaa asiantuntemusta, joita ei kumpaakaan ollut saatavilla.
Onneksi tajusimme ajoissa soittaa ystävällemme Aijalle, jonka kanssa olemme reissanneet ristiin rastiin Eurooppaa vaihtelevalla menestyksellä. Nöyrinä tiedustelimme, missä he ovat matkalla ja niin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, heidän farmarivolvossaan matkusti neljä koiraa, kaksi tyttölasta, Aija, minä ja Niko kohti määränpäätämme.
Tibbet siis arvosteltiin ensimmäisenä ja juoksin autosta suoraan kehänlaidalle, sillä olin lupautunut pyöräyttämään kehässä Dakin hurmaavan Gambo-pojan (Karamain Wutang Gampo) ja viitisen minuuttia tutusteltuamme tämän hurmaavan herrasmiehen kanssa kehä alkoi. Junioriuroksia oli paikalla kuusi ja Gampoa oli aivan ihana esittää: se oli kontaktinhakuinen, juoksi reippaasti ja teki koko ajan parhaansa! Aivan ihana pieni mies! Tiukahkolta tuomarilta heltisi Gampolle erinomainen ja kilpailuluokassa Gampo tuli hienosti toiseksi!
 |
| Karamain Wutang Gampo |
Myös nartut alkoivat junioriluokalla ja vielä kovin pentumainen Lyyti sai arvosanakseen tyydyttävä. Ei jatkoon tällä kertaa ja typy kotiin kasvamaan, oli tuomarin kauniisti muotoiltu kommentti. Nartut voitti lopulta valioluokassa kilpaillut Dadi-Yas Kiss Me Superstar, jota vastaan Daki kilpaili rotunsa parhaan tittelistä ja niin onnellisesti kävi, että Dakista tuli kuin tulikin rotunsa paras!
Tibbekehästä selvittyämme siirsimme maallisen omaisuutemme havannakehän laitamille ja kävin anastamassa itselleni suloisen Sulo-havannan, jonka sen omistaja Mari oli minua pyytänyt esittämään. Sulo esiintyi suorastaan loistavasti, sai erinomaisen ja sijoittui neljänneksi avoimessa luokassa. Mikki kilpaili samassa luokassa, mutta nyt Nikon omittua sen, olen saanut pari kertaa esittää Suloa.
 |
| Sulon kuvasi Kristiina Sillanpää |
Valitettavasti kaikki kameran tai puhelimen omistavat kädet olivat tällä kertaa koirien turkkien kimpussa, joten havannoista ei ole muuta kuvaa kuin tuo Sulon naama. Miisa esiintyi valioluokan nartuissa tuloksenaan eri3 SA, mutta parhaan nartun valinnasta se käteltiin pois.
Kemut jatkuivat Dakin ja ROP-veteraani -Leevin osalta iltapäivällä ryhmäkilpailussa, jossa Leevi räjäytti pankin voittaen BIS-veteraani kilpailun, eli oli koko näyttelyn kaunein veteraaniluokassa esitetty, yli kahdeksanvuotias koira! Uskomatonta mutta totta!
 |
| Leevin BIS-pose Kuva: Jin Kaakinen |
