Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lauma. Näytä kaikki tekstit
Päivä, joka mullisti turkinhoitoni
Postaus on tehty yhteistyössä Winner.dog:in kanssa, joskin mielipiteet ovat kuitenkin, edelleen, täysin omiani.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
Tilaisuus itse alkoi aamukahvilla, jonka jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen kuuntelemaan Moniquen selkeää, ammattimaista ja ymmärrettävää luentoa, jota hän höysti koko ajan myös huumorilla. Kaikesta näkyi ja kuului läpi huikea ammattimaisuus ja itsekin ihan tavistallukkana ymmärsin oikein hyvin, miksi mikäkin aine on olemassa, miten ne tehoavat ja miksi tiettyjä asioita tulee ottaa huomioon koiran ihon- ja turkinhoidossa. Itselleni aukesi ihan uusi maailma: olin kirjaimellisesti kuin Liisa Ihmemaassa ja jos olisin voinut, olisin ostanut varmaan jokaista tuotetta!
Opin hurjan paljon uusia asioita, sellaisiakin asioita, joita olin pitänyt "yhdentekevänä" turkinhoidossa. Monique kävi läpi jokaisen sarjan, jota on saatavilla ja selitti loogisesti edeten ja piirrosten avulla havainnollistaen kolme eri karvan pituutta: lyhyt, keskipitkä ja pitkä sekä mitä ne ja niiden alla oleva iho tuotteelta vaaativat. En ollut edes ajatellut sen kummemmin, kuinka paljon erilaista hoivaa vaatii vaikkapa pinserin turkki verrattuna snautserin turkkiin.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
"Kansainvälinen" on sana joka parhaiten kuvaa Moniqueta: hän on syntynyt Etelä-Afrikassa ja kasvanut Hollannissa ja Espanjassa. Yhteistyö Iv San Bernardin kanssa alkoi heti sen perustamisen jälkeen 1995 ja Moniquella on ollut oma roolinsa tuotteiden kansainvälisessä menestyksessä. Hänellä on diplomit "Domestic canine and feline management" sekä "Grooming and veterian assistance". Lisäksi hän on opiskellut eläinten genetiikkaa. Vuodesta 1980 lähtien Monique työskenteli Espanjassa Grooming akatemiassa ja trimmamossa sekä eläinklinikalla. Hän koulutti trimmaajia sekä esiintyi radiossa ja teki julkaisuja groomauksesta mm. kirjan. Vuodesta 2002 lähtien hän on vastannut Iv San Bernardin koulutustoiminnasta kouluttaen ihon- ja turkinhoidon filosofiaa ja uusimpia käytäntöjä alan ammattilaisille. Teksti: Winner.dog.
Sarjassa on tarjolla ainetta vähän joka lähtöön: perushauvan pesuun, näyttelyturkille, kuivalle karvalle ja lisäksi aine, joka tasapainottaa ihon ja karvan PH-arvon neutraaliksi (6,5), joskus kun se saattaa esimerkiksi ulkoisten syiden vuoksi eksyä esimerkiksi melkoisen happaman puolelle.
Kerron tässä postauksessa Traditional ja Traditional Plus -tuotteista, joita voit käyttää, mikäli koirasi iho ja turkki ovat hyvässä kunnossa. Nämä auttavat niiden ylläpidossa.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Lyhytkarvaisille roduille on kehitetty sitruunashampoo ja -hoitoaine, jotka ylläpitävät ihon luontaista rasvakerrosta ja iho pysyy kosteana. Shampoo pesee lian pois turkista hellävaroen ja hoitoaine huolehtii siitä, että turkki jää terveeksi, hilseettömäksi ja kosteuteuksi.
Keskipitkälle karvalle tarkoitettu banaanishampoo ja -hoitoaine antaa turkille kiiltoa ja kimmoisuutta, tuoksuvat taivaalliselle ja sisältävät mineraaleja ja vitamiineja. Ne myös kosteuttavat ja antavat turkille rakennetta turkin laatua muuttamatta.
 |
| Kuvan lähde: Winner.dog |
Pitkäkarvaisille roduille on perussarjassa luvassa takuttoman turkin ylläpitoa. Takuttomuus onkin erityisen tärkeä tekijä turkin kunnon kannalta myös karvan uusiutumisen huomioon ottaen. Sarjan Green Apple -shampoo puhdistaa karvan, kun hoitoaine sulkee karvan pinnan, antaen samalla sileyttä ja kiiltoa turkille.
 |
| Kuva: winner.dog |
Näiden perusaineiden lisäksi löytyy sarjalta vielä liuta muita aiheita, joihin aion pureutua myöhemmin; ensin haluan kuitenkin päästä niiden kanssa lähemmin tekemisiin. Sarjassa on minulle muutama tuttu tuote, joista vielä viimeisenä mainitsen takkujen tuhon, eli PEK-hoitoaineen, jota on tullut itsekin käytettyä!
PEK on Traditional-sarjan hoitoaine, joka jättää turkin ihanan liukkaan tuntuiseksi. Sanotaan, että sitä käyttämällä takut pysyvät niin hyvin poissa, että jopa 60% turkista säästyy verrattuna johonkin toiseen hoitoaineeseen. Uskon tämän kyllä muutaman kerran kokeilleena!
Kun kaikki erilaiset hoitoaineet ja shampoot oli esitelty, siirryttiin hommiin, eli paikalle tuotiin toinen päivän tähdistä, eli valkoinen kääpiösnautseri, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.... ;)
Tuuliturkit nykyaikaan
Nyt se on siis tapahtunut, loin nimittäin blogille oman Youtube-kanavan, Tuuliturkit.
Tuntuu, että välillä olisi mielekästä joitain asioita videoidakin kaiken kansan nähtäville. Lisäksi lukijoilta on tullut toiveita Youtube-kanavan perustamiseen. Myös ihanat oppilaani ovat rohkaisseet minua hyppäämään tuntemattomaan. No, katsotaan, miten käy. Ainahan sen saa sieltä pois...
Ja mikä parasta, bannerissa olevalla Youtube-nappulalla on vihdoinkin tarkoitus!
Ensimmäinen video sai olla pätkiä minun, Dakin ja Lyytin tämän talven peltolenkeistä. Minusta on kivaa katsoa, kun tyypit temmeltävät sydän onnesta pakahtuakseen! Ja kuka sanoi, että näyttelykoirat eivät mukamas nauti elämästään!
Kommentoithan, onko Yuotubekanava hölmö idea ja millaista sisältöä siellä olisi kiva nähdä? Näyttelyvideoita, videoita näyttelymatkoilta ulkomailla, turkinhoitoon liittyviä juttuja vai random höpöttelyä koirista tai jostain muusta?
Muistahan pistää myös Youtube-kanava tilaukseen, niin pysyt kärryillä myös videopostauksista :)
Tuntuu, että välillä olisi mielekästä joitain asioita videoidakin kaiken kansan nähtäville. Lisäksi lukijoilta on tullut toiveita Youtube-kanavan perustamiseen. Myös ihanat oppilaani ovat rohkaisseet minua hyppäämään tuntemattomaan. No, katsotaan, miten käy. Ainahan sen saa sieltä pois...
Ja mikä parasta, bannerissa olevalla Youtube-nappulalla on vihdoinkin tarkoitus!
Ensimmäinen video sai olla pätkiä minun, Dakin ja Lyytin tämän talven peltolenkeistä. Minusta on kivaa katsoa, kun tyypit temmeltävät sydän onnesta pakahtuakseen! Ja kuka sanoi, että näyttelykoirat eivät mukamas nauti elämästään!
Kommentoithan, onko Yuotubekanava hölmö idea ja millaista sisältöä siellä olisi kiva nähdä? Näyttelyvideoita, videoita näyttelymatkoilta ulkomailla, turkinhoitoon liittyviä juttuja vai random höpöttelyä koirista tai jostain muusta?
Muistahan pistää myös Youtube-kanava tilaukseen, niin pysyt kärryillä myös videopostauksista :)
Jos sua ei ois ollut, olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut.
Juuri lomille päästyäni jouduin viettämään yön mitä tuskallisimpien tuntemusten keskellä. Tiesin, että laumamme johtajakoiran Gouldin oli aika lähteä. Yön ajan lääkitsin sitä, jotta sillä olisi parempi olla kun eläinlääkäri pääsisi kotiimme sen aamusella päästämään toiselle puolen sateenkaarta.
Pikku Pörrikkä kuitenkin, kuten aina, teki kuten itse halusi, ja annettuaan minun syöttää sille vielä sen lempinameja, suukottaa sitä, ja sanoa sille, että rakastan sitä aina, se katsoi minua pitkään ja
sitten sen sydän lakkasi lyömästä. Ympärillään sille tärkeät ihmiset, minä ja aviomieheni.
Ajattelin aina, että tuo kaveri todellakin lähtee saappaat jalassa niiltä sijoiltaan ja niin se tekikin. Edellispäivänä heitin koirille palloa pihassa ja vanha herra ei alttanut lopettaa vielä puolentoistakaan tunnin kohdalla.
Nyt kulunut kolmisen viikkoa, pystyn jo kirjoittamaan siitä itkemättä silmiä päästäni, nyt näppiksen kastelee suuri määrä haikeita kaipauksen kyyneleitä.
Kiitos kaikesta.
mitään en ois muuttanut.
Juuri lomille päästyäni jouduin viettämään yön mitä tuskallisimpien tuntemusten keskellä. Tiesin, että laumamme johtajakoiran Gouldin oli aika lähteä. Yön ajan lääkitsin sitä, jotta sillä olisi parempi olla kun eläinlääkäri pääsisi kotiimme sen aamusella päästämään toiselle puolen sateenkaarta.
Pikku Pörrikkä kuitenkin, kuten aina, teki kuten itse halusi, ja annettuaan minun syöttää sille vielä sen lempinameja, suukottaa sitä, ja sanoa sille, että rakastan sitä aina, se katsoi minua pitkään ja
sitten sen sydän lakkasi lyömästä. Ympärillään sille tärkeät ihmiset, minä ja aviomieheni.
Ajattelin aina, että tuo kaveri todellakin lähtee saappaat jalassa niiltä sijoiltaan ja niin se tekikin. Edellispäivänä heitin koirille palloa pihassa ja vanha herra ei alttanut lopettaa vielä puolentoistakaan tunnin kohdalla.
Nyt kulunut kolmisen viikkoa, pystyn jo kirjoittamaan siitä itkemättä silmiä päästäni, nyt näppiksen kastelee suuri määrä haikeita kaipauksen kyyneleitä.
Kiitos kaikesta.
Golden oldies
Kaunis loppukesän (!!) ilta kutsui minua kutsui minua kuvaamaan laumamme iäkkäämpää väestöä. Otin siis 12-vuotiaan Gouldin ja 7-vuotiaat Mammanpoikani Lucan ja Eeliksen ulos ja annoin kameran laulaa.
Luca ja Eelis, tuttavallisesti Mammanpojat, ovat molemmat seitsenvuotiaita. Ne tulivat minulle samana keväänä, keväällä 2010, juuri, kun olin muuttanut Espooseen kerrostaloon. Ne ovat kasvaneet sulassa sovussa ihaniksi keski-ikäisiksi veljeksiksi, jotka tekevät aina kaiken yhdessä. Se on oikeasti todella hellyyttävää!
Ensi kerralla lienee viisainta trimmata tuo silkkisukkula korvistaan ja hännästään, niin tulee hitusen ilmeikkäämpiä kuvia, mutta hyvä se on näinkin. (veitsi hukassa ja kone autossa, joka miehellä töissä enkä jaksanut hoitaa hommaa saksilla...)
Pahuksen sade! Juuri, kun nuo menivät tuohon tuoliinsa ihmettelemään toisiaan, alkoi tippua vettä. Kiirehän siinä tuli, tässä ainoa "SEIS"-karjaisun tuloksena saatu kuva veljeksistä (oikeesti, niillä on sama isä) sinkoamassa tauolta luokseni.
Lisää kuvia tulossa huomisen aikana tänne!
Luca ja Eelis, tuttavallisesti Mammanpojat, ovat molemmat seitsenvuotiaita. Ne tulivat minulle samana keväänä, keväällä 2010, juuri, kun olin muuttanut Espooseen kerrostaloon. Ne ovat kasvaneet sulassa sovussa ihaniksi keski-ikäisiksi veljeksiksi, jotka tekevät aina kaiken yhdessä. Se on oikeasti todella hellyyttävää!
 |
| Säädöt pielessä mutta hei, mikä ilmeikäs passikuva! :D |
 |
| Tästä teen vielä meemin, ehkäpä sopisi koulujen alkuun... ;) |
Pahuksen sade! Juuri, kun nuo menivät tuohon tuoliinsa ihmettelemään toisiaan, alkoi tippua vettä. Kiirehän siinä tuli, tässä ainoa "SEIS"-karjaisun tuloksena saatu kuva veljeksistä (oikeesti, niillä on sama isä) sinkoamassa tauolta luokseni.
Lisää kuvia tulossa huomisen aikana tänne!
Pappasynttärit
Siis ihan uskomatonta: laumamme vanhin jäsen täyttää tänään kokonaiset 12 vuotta!
Onnea rakas pallopoika Gouldi,
CIB FI EE NO CH FIJW-06 FIW-06
Suomen voitokkain havannankoira 2006
Mieheni silmäterä
Mamman agilitytykki
NO IMPERFECTION ALMONDINEYE
 |
| Kuva: Isabella Faberström |
 |
| Kuva: Isabella Fagerström |
 |
| Kuva: Isabella Fagerström |
 |
| Gouldi nuorena poikana (lähes) koko komeudessaan |
