Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhteistyö. Näytä kaikki tekstit
Korppukarvan pelastusoperaatio
Olen suureksi ilokseni saanut tehdä Winner.dogin kanssa yhteistyötä tämän ja muutaman muunkin postauksen parissa. Mielipiteet ja tulokset sekä muutokset ovat aitoja ja omiani.
Varsinkin talvisin Dakin turkki on järjestään muuttunut kovaksi, kiharaksi ja kuivaksi koppuraksi. Ravitsemus pojalla on kunnossa, kaveri on jo useamman tovin pistellyt poskeensa Eukanubaa, joten jo syksyllä lähdin varovaisen uteliaana kokeilemaan vähän kerrallaan Iv San Bernardin tuotteita, mutta pysyttelin pääosin kuitenkin tutuissa ja turvallisissa, joita ISB:llä sitten höystelin.
Ennen messaria, eli joulukuun puoliväliä, tilanne oli jo niin jäätävä, että pohdin vakavissani pojanpallerosen jättämistä kotiin, sillä turkki näytti siltä kuin siitä oltaisiin kiskottu haikaranpesän kokoisia takkupalloja haravalla irti useamman riuskan isäntämiehen voimin.
ISB:stä ilahduttavia kokemuksia saaneena lähetin epätoivoisen avunpyynnön ja avautumisen Dakin bad hair winteristä Winner.dogin Tialle, jonka pitkä vastausviesti napsahti messengeriin alle tunnissa ja seuraavana päivänä turkinpelastuslaatikko odotti jo minua Matkahuollossa!
Messarista olikin näyttelytaukoa lähes koko vuoden viettäneelle poikaselle tuomisina molempina päivinä PU3, lauantaina luokkavoiton kera!
Varsinkin talvisin Dakin turkki on järjestään muuttunut kovaksi, kiharaksi ja kuivaksi koppuraksi. Ravitsemus pojalla on kunnossa, kaveri on jo useamman tovin pistellyt poskeensa Eukanubaa, joten jo syksyllä lähdin varovaisen uteliaana kokeilemaan vähän kerrallaan Iv San Bernardin tuotteita, mutta pysyttelin pääosin kuitenkin tutuissa ja turvallisissa, joita ISB:llä sitten höystelin.
Ennen messaria, eli joulukuun puoliväliä, tilanne oli jo niin jäätävä, että pohdin vakavissani pojanpallerosen jättämistä kotiin, sillä turkki näytti siltä kuin siitä oltaisiin kiskottu haikaranpesän kokoisia takkupalloja haravalla irti useamman riuskan isäntämiehen voimin.
ISB:stä ilahduttavia kokemuksia saaneena lähetin epätoivoisen avunpyynnön ja avautumisen Dakin bad hair winteristä Winner.dogin Tialle, jonka pitkä vastausviesti napsahti messengeriin alle tunnissa ja seuraavana päivänä turkinpelastuslaatikko odotti jo minua Matkahuollossa!
Ehdin tehdä Dakille välipesun ennen näyttelypesua, ja tuntui, että turkki imaisi hoitoainetta itseensä kuin Raine-setäni firman pikkujouluissa ja turkki vaikutti jo silloin ravitummalta kuin varmaan ikinä. Näyttelypesun jälkeen turkki oli kuitenkin vielä huomattavasti pehmeämpi, sileämpi ja suorempi!
Kuva: Isabella Fagerström
Nyt, kolme viikkoa myöhemmin, Daki on neljästi pesty ja turkkia föönatessa käsitelty kuvassa näkyvillä aineilla ja turkki on elpynyt hyvin, jopa latvoista. Takkujakaan ei ole näkynyt, vaikka aikaisempina talvina niitä sai olla alvariinsa aukomassa. Olen latvasuojana käyttänyt välillä PEK-hoitoainetta raakana ja PH sekä Maracuja-hoitiksia olen sekoittanut keskenään lisäten PEKiä sekaan ja jo ennen föönauksen aloittamista käynyt vielä koko koiran läpi Atami H270-suihkeella.
Väittäisin muutamat turkit hoitaneeni, enkä ole vielä toistaiseksi ikinä nähnyt tällaista muutosta näin lyhyessä ajassa! Vaikuttaa siltä, että meidän Dakille on vihdoin löytynyt se The Aine.
PS huomasitko, että Winner.dogilla on nyt isot, 3 ja 5 litran tuotteet 15% tarjouksessa. Meillä ollaan jo klikkailtu ostoskoriin tuttuja tuotteita ja uusia tuttavuuksia... :)
Päivä, joka mullisti turkinhoitoni
Postaus on tehty yhteistyössä Winner.dog:in kanssa, joskin mielipiteet ovat kuitenkin, edelleen, täysin omiani.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
Tilaisuus itse alkoi aamukahvilla, jonka jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen kuuntelemaan Moniquen selkeää, ammattimaista ja ymmärrettävää luentoa, jota hän höysti koko ajan myös huumorilla. Kaikesta näkyi ja kuului läpi huikea ammattimaisuus ja itsekin ihan tavistallukkana ymmärsin oikein hyvin, miksi mikäkin aine on olemassa, miten ne tehoavat ja miksi tiettyjä asioita tulee ottaa huomioon koiran ihon- ja turkinhoidossa. Itselleni aukesi ihan uusi maailma: olin kirjaimellisesti kuin Liisa Ihmemaassa ja jos olisin voinut, olisin ostanut varmaan jokaista tuotetta!
Opin hurjan paljon uusia asioita, sellaisiakin asioita, joita olin pitänyt "yhdentekevänä" turkinhoidossa. Monique kävi läpi jokaisen sarjan, jota on saatavilla ja selitti loogisesti edeten ja piirrosten avulla havainnollistaen kolme eri karvan pituutta: lyhyt, keskipitkä ja pitkä sekä mitä ne ja niiden alla oleva iho tuotteelta vaaativat. En ollut edes ajatellut sen kummemmin, kuinka paljon erilaista hoivaa vaatii vaikkapa pinserin turkki verrattuna snautserin turkkiin.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
"Kansainvälinen" on sana joka parhaiten kuvaa Moniqueta: hän on syntynyt Etelä-Afrikassa ja kasvanut Hollannissa ja Espanjassa. Yhteistyö Iv San Bernardin kanssa alkoi heti sen perustamisen jälkeen 1995 ja Moniquella on ollut oma roolinsa tuotteiden kansainvälisessä menestyksessä. Hänellä on diplomit "Domestic canine and feline management" sekä "Grooming and veterian assistance". Lisäksi hän on opiskellut eläinten genetiikkaa. Vuodesta 1980 lähtien Monique työskenteli Espanjassa Grooming akatemiassa ja trimmamossa sekä eläinklinikalla. Hän koulutti trimmaajia sekä esiintyi radiossa ja teki julkaisuja groomauksesta mm. kirjan. Vuodesta 2002 lähtien hän on vastannut Iv San Bernardin koulutustoiminnasta kouluttaen ihon- ja turkinhoidon filosofiaa ja uusimpia käytäntöjä alan ammattilaisille. Teksti: Winner.dog.
Sarjassa on tarjolla ainetta vähän joka lähtöön: perushauvan pesuun, näyttelyturkille, kuivalle karvalle ja lisäksi aine, joka tasapainottaa ihon ja karvan PH-arvon neutraaliksi (6,5), joskus kun se saattaa esimerkiksi ulkoisten syiden vuoksi eksyä esimerkiksi melkoisen happaman puolelle.
Kerron tässä postauksessa Traditional ja Traditional Plus -tuotteista, joita voit käyttää, mikäli koirasi iho ja turkki ovat hyvässä kunnossa. Nämä auttavat niiden ylläpidossa.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Lyhytkarvaisille roduille on kehitetty sitruunashampoo ja -hoitoaine, jotka ylläpitävät ihon luontaista rasvakerrosta ja iho pysyy kosteana. Shampoo pesee lian pois turkista hellävaroen ja hoitoaine huolehtii siitä, että turkki jää terveeksi, hilseettömäksi ja kosteuteuksi.
Keskipitkälle karvalle tarkoitettu banaanishampoo ja -hoitoaine antaa turkille kiiltoa ja kimmoisuutta, tuoksuvat taivaalliselle ja sisältävät mineraaleja ja vitamiineja. Ne myös kosteuttavat ja antavat turkille rakennetta turkin laatua muuttamatta.
 |
| Kuvan lähde: Winner.dog |
Pitkäkarvaisille roduille on perussarjassa luvassa takuttoman turkin ylläpitoa. Takuttomuus onkin erityisen tärkeä tekijä turkin kunnon kannalta myös karvan uusiutumisen huomioon ottaen. Sarjan Green Apple -shampoo puhdistaa karvan, kun hoitoaine sulkee karvan pinnan, antaen samalla sileyttä ja kiiltoa turkille.
 |
| Kuva: winner.dog |
Näiden perusaineiden lisäksi löytyy sarjalta vielä liuta muita aiheita, joihin aion pureutua myöhemmin; ensin haluan kuitenkin päästä niiden kanssa lähemmin tekemisiin. Sarjassa on minulle muutama tuttu tuote, joista vielä viimeisenä mainitsen takkujen tuhon, eli PEK-hoitoaineen, jota on tullut itsekin käytettyä!
PEK on Traditional-sarjan hoitoaine, joka jättää turkin ihanan liukkaan tuntuiseksi. Sanotaan, että sitä käyttämällä takut pysyvät niin hyvin poissa, että jopa 60% turkista säästyy verrattuna johonkin toiseen hoitoaineeseen. Uskon tämän kyllä muutaman kerran kokeilleena!
Kun kaikki erilaiset hoitoaineet ja shampoot oli esitelty, siirryttiin hommiin, eli paikalle tuotiin toinen päivän tähdistä, eli valkoinen kääpiösnautseri, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.... ;)
Turkkitaikoja | osa 4: Pohjoistuulessa tuoksuu jo halla
Postaus on tehty yhteistyössä turkkitaika.fi-sivuston kanssa ja koirille käytetyt aineet on saatu yhteistyössä blogin kautta.
Tämä kesä on mennyt meidän porukalla suurimmilta osin vähillä näyttelyillä -Daki on näyttelytauolla ja muutkin tibbetiimiläiset ovat lomailleet, kun meikäläinen on toipunut rannekanavaleikkauksesta. Nyt, pikkuhiljaa heinäkuun puolivälin jälkeen, olen uskaltautunut näyttelyihin ja toivonut parasta, että räpylä kestää.
Eilen kuitenkin suuntasimme ystäväni Marin kanssa Ouluun ryhmänäyttelyyn. Minulla oli mukanani Hype, jolle en sen kummempia tavoitteita asettanut.
Hype pestiin Turkkitaialta saadulla True Iconicin Silk Protein Conditioner -hoitsikalla ja saman sarjan shampoolla. Hoitis oli melko voimakkaan, mutta miellyttävän, tuoksuinen, joskin olisin kuitenkin toivonut siihen enemmän hoitavuutta. Ehkäpä saman sarjan Collagen Plus Care Conditioner antaisi eri tuloksen?
Täytyy kuitenkin kyllä sanoa, että Silk Protein Conditioner toimi loistavasti papillonilla, joka meillä on tällä hetkellä näyttelylomalla. Pitänee näpsäistä kaverista kuvat, kunhan sen seuraavaksi pesaisen.
Ehkä en siis ihan noin laskeutuvalle turkille lähtisi ensisijaisesti tätä tuotetta suosittelemaan, mutta sekoitettuna vahvempaan hoitsikkaan se toimi loistavasti! Lisäksi koira tuoksui ihanalta ja puhtaalta koko näyttelyn ajan!
Itse näyttelystä
Näyttelyyn oli ilmoitettu ilokseni huikeat 25 tibbeä, joista voiton vei Janette Fröbergin omistama upea valiouros Chambanaya U-Tshu Lamleh ja paras narttu oli Shabash Daisy, jonka omistaa rakas ystäväni, kenkäkeiju Anu, josta taisin kertoa Ruotsin reissupostauksessa. :) Marin koira Bobo oli rotunsa patras veteraani, onnea tästä Marille!
Ohessa minun ja Marin kuvaamaa Facebook-livekuvaa tibbekehästä teltan suojista, joka katkeaa jossain vaiheessa akun loppumisen vuoksi. Yleensä Niko kuvaa meillä livet ja keskittyy ainoastaan siihen. Nyt meillä oli molemmilla omat koirat huolehdittavana ja laitettavana, joten pahoitteut sisällöstä. Olisiko liveä kiva katsoa Tuuliturkit-blogin Facebooksivulta?
Hypen luokassa kilpaili kolme koiraa, joista tuomari Jussi Liimatainen loihe sanomaan, kuinka mukavaa oli nähdä näin korkeatasoinen junioriluokka. Klovnin uraakin harkitseva Hype tuli luokassaan toiseksi ja päätyi kolmannelle tilanne parhaan nartun valinnassa. Hype sai myös vaaleansinisen Vara-sertifikaatti-ruusukkeen, Itse olin kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen, luokka kun oli oikeastikin todella kovatasoinen.
Kuvanottopaikan valinta ei tuottanut suurensuuria vaikeuksia, sillä Lumijoki ei ole lähellä, ainakaan minua. Piti oikein tarkistaa, missä kyseinen paikkakunta sijaitsee.
Minulle jäi näyttelystä ihan erityisen superhyvä mieli: kaikki olivat hyvää pataa keskenään kehän laidalla, haleja sateli suuntaan ja toiseen, kaikkia onniteltiin. En sano, että koiranäyttelyn pitäisi muutta halauskilpailuksi, mutta silloin tällöin olen havainnut reilun urheilumielen ja iloisen, yhdessä tekemisen loistavan poissaolollaan.
Näyttelyssä oli myös kattavasti myyntikojuja ja päädyinkin ostamaan Hypen voittaman vaaleansinisen ruusukkeen lisäksi tuliaiskassiin kaksi harjaa ja paikallisen käsityöharrastajan tekemät pannan ja numeroklipsun. Panta sopikin Hypelle kuin nakutettu!
Olen vähän sellainen merkkiuskollinen tarvikeholisti, mutta pannat, hihnat, valjaat, loimet, töppöset, numeroklipsut sun muut ostan mieluiten käsityöharrastajilta, sillä saan tuettua heidän toimintaansa ja saan kivannäköisiä vermeitä, joita ei ihan joka kadunkulmassa tule vastaan.
Vuorokauden mittainen reissu
Ouluun on yhteen suuntaan matkaa Espoosta Marin kotoa meidän kautta koukattuma 640 km, joten urhea peltiratsume starttasi kotipihastamme kello 3.30 lastinaan kaksi hyvin nukkunutta naisihmistä, kolme koiraa ja pienen yksiön verran tavaraa. Nukkumaan siis mentiin edellisenä iltana noin seitsemän aikaan ja itse sain nauttia siitä, kun armas aviomieheni nousi ylös kahden aikaan Hypeä pesemään ja antoi minun nukkua niin myöhään kuin mahdollista. Nuo reissut eivät ole mitään kovin keveitä, vaikka 1300 kilometriä matkana ei ole kuitenkaan kovin paljoa.
Kotipihaan meidän uskollinen peltilehmämme kaarsi mieheni ohjastamana kolmen maissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Liikenneturvallisuudesta pidimme huolen siten, että mennessä sain nukkua kolmisen tuntia ja palatessa Mari nukkui aina Viitasaarelta asti ja Niko-mieheni uhrautui heräämään yöllä noutamaan hullua vaimoaan Kannelmäestä, jotta Mari pääsi sutjakasti kotiinsa Espooseen.
Seuraavana päivänä kello soi armotta seitsemän-kahdeksan aikaan, sillä Tiibetinterrierit ry järjesti jäsenistölle maksuttoman rotupäivän Keravalla Klondyke-talossa koirien kasvattamisen, neurologian sekä selkäoireiden merkeissä. Lopuksi katsoimme yhdessä vanhoja tibbeaiheisia näyttelyvideoita 80-luvulta lähtien ja totesimme, että rotumme on siitä mukava, että olivatpa videot kuvattu sitten 1988 tai 2018, kehissä on yhä samoja ihmisiä ja koirien tyypit ovat säilyneet, jos nyt ei muuttumattomina, niin ainakin rodun alkuperää kunnioittavina.
Tämä kesä on mennyt meidän porukalla suurimmilta osin vähillä näyttelyillä -Daki on näyttelytauolla ja muutkin tibbetiimiläiset ovat lomailleet, kun meikäläinen on toipunut rannekanavaleikkauksesta. Nyt, pikkuhiljaa heinäkuun puolivälin jälkeen, olen uskaltautunut näyttelyihin ja toivonut parasta, että räpylä kestää.
 |
| Kuva ja yhteistyö:Turkkitaika |
Eilen kuitenkin suuntasimme ystäväni Marin kanssa Ouluun ryhmänäyttelyyn. Minulla oli mukanani Hype, jolle en sen kummempia tavoitteita asettanut.
Hype pestiin Turkkitaialta saadulla True Iconicin Silk Protein Conditioner -hoitsikalla ja saman sarjan shampoolla. Hoitis oli melko voimakkaan, mutta miellyttävän, tuoksuinen, joskin olisin kuitenkin toivonut siihen enemmän hoitavuutta. Ehkäpä saman sarjan Collagen Plus Care Conditioner antaisi eri tuloksen?
Täytyy kuitenkin kyllä sanoa, että Silk Protein Conditioner toimi loistavasti papillonilla, joka meillä on tällä hetkellä näyttelylomalla. Pitänee näpsäistä kaverista kuvat, kunhan sen seuraavaksi pesaisen.
 |
| Vastapesty Hype, kello 2.45 lauantaiaamuna |
Itse näyttelystä
Näyttelyyn oli ilmoitettu ilokseni huikeat 25 tibbeä, joista voiton vei Janette Fröbergin omistama upea valiouros Chambanaya U-Tshu Lamleh ja paras narttu oli Shabash Daisy, jonka omistaa rakas ystäväni, kenkäkeiju Anu, josta taisin kertoa Ruotsin reissupostauksessa. :) Marin koira Bobo oli rotunsa patras veteraani, onnea tästä Marille!
 |
| Bobo valmiina hurmaamaan tuomarit! |
Hypen luokassa kilpaili kolme koiraa, joista tuomari Jussi Liimatainen loihe sanomaan, kuinka mukavaa oli nähdä näin korkeatasoinen junioriluokka. Klovnin uraakin harkitseva Hype tuli luokassaan toiseksi ja päätyi kolmannelle tilanne parhaan nartun valinnassa. Hype sai myös vaaleansinisen Vara-sertifikaatti-ruusukkeen, Itse olin kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen, luokka kun oli oikeastikin todella kovatasoinen.
 |
| Kuva: Mari Partanen |
Minulle jäi näyttelystä ihan erityisen superhyvä mieli: kaikki olivat hyvää pataa keskenään kehän laidalla, haleja sateli suuntaan ja toiseen, kaikkia onniteltiin. En sano, että koiranäyttelyn pitäisi muutta halauskilpailuksi, mutta silloin tällöin olen havainnut reilun urheilumielen ja iloisen, yhdessä tekemisen loistavan poissaolollaan.
Vuorokauden mittainen reissu
Ouluun on yhteen suuntaan matkaa Espoosta Marin kotoa meidän kautta koukattuma 640 km, joten urhea peltiratsume starttasi kotipihastamme kello 3.30 lastinaan kaksi hyvin nukkunutta naisihmistä, kolme koiraa ja pienen yksiön verran tavaraa. Nukkumaan siis mentiin edellisenä iltana noin seitsemän aikaan ja itse sain nauttia siitä, kun armas aviomieheni nousi ylös kahden aikaan Hypeä pesemään ja antoi minun nukkua niin myöhään kuin mahdollista. Nuo reissut eivät ole mitään kovin keveitä, vaikka 1300 kilometriä matkana ei ole kuitenkaan kovin paljoa.
Kotipihaan meidän uskollinen peltilehmämme kaarsi mieheni ohjastamana kolmen maissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Liikenneturvallisuudesta pidimme huolen siten, että mennessä sain nukkua kolmisen tuntia ja palatessa Mari nukkui aina Viitasaarelta asti ja Niko-mieheni uhrautui heräämään yöllä noutamaan hullua vaimoaan Kannelmäestä, jotta Mari pääsi sutjakasti kotiinsa Espooseen.
Seuraavana päivänä kello soi armotta seitsemän-kahdeksan aikaan, sillä Tiibetinterrierit ry järjesti jäsenistölle maksuttoman rotupäivän Keravalla Klondyke-talossa koirien kasvattamisen, neurologian sekä selkäoireiden merkeissä. Lopuksi katsoimme yhdessä vanhoja tibbeaiheisia näyttelyvideoita 80-luvulta lähtien ja totesimme, että rotumme on siitä mukava, että olivatpa videot kuvattu sitten 1988 tai 2018, kehissä on yhä samoja ihmisiä ja koirien tyypit ovat säilyneet, jos nyt ei muuttumattomina, niin ainakin rodun alkuperää kunnioittavina.
Turkkitaikoja | Osa 3: Karkeasti erilainen viikonloppu
Heinäkuun puolivälissä olin mielestäni jo toipunut rannekanavaleikkauksesta sen verran, että vetelehtiminen sai jäädä ja oli aika suunnata näyttelyyn. Kuin taikaiskusta portugalinpodengoja kasvattava ystäväni Mimori pyysi minua viikonlopuksi esittämään pieniä karkeakarvaisia portugalinpodengoja, tarkemmin sanottuna kahta mielettömän hauskaa ja hienoa, mutta kovin erilaista kaveria. Alunperin ajauduin kyseisen rodun pariin jo kymmenisen vuotta sitten, kun omistin kaksi keskikokoista portugalinpodengoa, joista toisen ystäväni Isabellan kanssa. Olin kuitenkin seuraillut pieniä podengoja niiden Suomeen tulosta asti ja yrittänyt pysyä jokseenkin kartalla myös nämä podengottomat vuodet.
 |
| Isabellan ja minun podengo Olivia Ruotsin Voittaja -näyttelyn ryhmäkehässä vuonna 2007 |
Näyttelyitä oli kaksi: Lauantaina aloitettiin vinttikoirien erikoisnäyttelyllä Kartano Weekendillä Helsingissä ja sunnuntaina jatkettiin pelkän podengoväen kanssa toisella vinttikoiraradalla Hyvinkäällä.
 |
| Sunnuntain BIS-jälkeläisluokka: Irezumi Nascer do Sol, kuva Anne Gleisner |
Sää suosi ehkä jo liiankin kanssa, sillä mittari näytti noin kolmeakymmentä. Pakkasin lauantaina laukkuuni mukaan hihnojen, namujen ja numeroklipsujen kanssa Turkkitaialta saatua True Iconicin Snow Flakes Grooming Powderia, True Iconicin No Rinse Shampoota, sekä Laser Litesin Dry Kleen -kuivashampoota, joiden luvattiin toimivan kaikenmoisille turkeille ja joista olin saanut volyymiä ja karheutta jo aikaisemmin.
 |
| Kuvat: Turkkitaika |
Amerikan hurmuripoika Potter pääsi ensimmäisenä kehään ja sen viimeistelyyn käytin ensin True Iconicin No Rinseä ja sitten vielä partaan, jalkoihin ja häntään Snow Flakesia. Turkista tuli oikein kiva, tuuhea ja aineet antoivat turkille karkeutta. Potter sijoittui PU-luokassa kolmanneksi Mimorin veteraaniuroksen vietyä voiton.
 |
| Kuva: Mikko Marttinen, Kuvauksellista.com |
Sovimmekin, että Miina tulee yöksi meille, jotta ehdin treenata sen kanssa ennen näyttelyä. Meillä ei kotona oikein ole karkeakarvaisten koirien aineita, joten, kun suuressa viisaudessani päästin tytön vastaleikatulle ruoholle pariksi tunniksi juoksemaan, oli kaveri lopulta vihreä, mikä ei käsittäkseni ole optimaalinen väri kyseiselle rodulle.
 |
| Kuva: Turkkitaika |
Niinpä päätimme kokeilla, onko Laser Litesin Dry Kleen sitä, mitä luvattiin, sillä verkkosivujen mukaan se "on suunniteltu käytettäväksi kuivaan turkkiin puhdistamaan pikku vahinkoja pesun ja näyttelyn välillä. Dry Kleen pohjautuu sitrushedelmän entsyymiin ja poistaa erinomaisesti proteiinipohjaiset tahrat kuten ruoan, oksennuksen, virtsan, veren ja ulosteen. Suihkuta tahriintuneelle alueella, anna vaikuttaa vähintään minuutin ajan ja pyyhi kuivalla liinalla. Voidaan käyttää myös tahran poistoon ennen pesua (suihkuta turkkiin puoli tuntia ennen pesua)."
 |
| Tässä edellisillan vihreä koira Miina, Caramelon Love Shine A Light |
Laser Lites ei ole ikinä pettänyt eikä tehnyt sitä nytkään, vaikka valitettavasti testikoiramme ei ollutkaan pyörinyt veressä tai oksennuksessa. Koira suihkutettiin aineella, annettiin vaikuttaa ja pyyhittiin säämiskällä ja karstattiin. Jaloista tuli hohtavan valkoiset ja rungon kaunis sävy löytyi ruoho- ja kurakerroksen alta ilman vesipesua. Miinalla on erinomainen turkki, joka tuskin olisi ollut moksiskaan meidän aineista, mutta kuivapesuaine riitti, joten emme nähneet tarpeen pestä koiraa.
 |
| Caramelon kasvattajaluokka, kuva Anne Gleisner |
Seuraavana päivänä podengoerkkarissa oli jälleen paahtavan kuuma. Tuomari osoitti loistavaa pelisilmää ottaen koirat yksitellen kehään ja pyytäen seisottamaan koirat teltan varjossa, vaikka joutui tällöin itse liikkumaan enemmän. Potterille lohkesi valioluokasta erinomainen ja viides sija ja Miinalle luokkasijoitus, jota en valitettavasti muista.
 |
| Potter, Kuva Anne Gleisner |
Pääsin esittämään kasvattaja- ja jälkeläisluokassa myös ihanaa veteraanirouvaa, joka oli kovin tohkeissaan siitä, että näyttely järjestettiin hänen metsästysalueellaan; he kun käyvät maastoilemassa Hyvinkäällä. Loppujen lopuksi koirat olivat helteestä huolimatta loistavia, tuloksetkin oikein hyviä ja meininki leppoisa; ihan kuin mitään kymmenen vuoden taukoa ko. rodusta ei olisi ollutkaan. (lue täältä tarkemmin "historiastani" rodun parissa)
Ai niin ja ne aineet, nehän siis joutuivat nyt ihan erilaiselle koetukselle kuin aiemmin, sillä turkinlaatu oli täysin päinvastainen, kuin aiemmin meillä käytettyinä, eli karkea, lyhyt ja tiivis: jatkoon kaikki, erityissuosikkeina Snow Flakes ja Laser Litesin kuivashampoo!
Turkkitaikoja | Osa 2: Volyymiä ja kiiltoa pikkuprinsessalle
Postaussarja on tehty yhteistyössä Turkkitaika-verkkokaupan kanssa.
Postauksessa käytetyt aineet on saatu blogin kautta kyseiselta yritykseltä.
Tällä kertaa pääsi pesulle pikkuprinsessamme Hype, jolle onkin jo alkanut kertyä mukavasti takkuja. Hypehän on kohta 8kk, joten odottelemme jo sormet syyhyten kauhuissamme sitä aikaa, kun takkukausi iskee ja huolella. Siksikin on nyt ikäänkuin etsinnässä tuotteet, jotka jeesaisivat turkin vaihtuessa.
Hype pestiin Wampun tuuheuttavalla shampoolla Wampum Pump-It-Up shampoolla ja tuloksena oli ihanan pörröinen, mutta ei pistorasiaan eksyneen näköistä pentukoiraa.
Turkkitaian sivujen mukaan kyseinen supertuuheuttava shampoo on tarkoitettu erityisesti villakoirille, pystykorville ja kaikille muille tuplaturkkisille roduille. Matala viskositeettinen keskimieto shampoo puhdistaa helposti paksunkin turkin. Shampoo sisältää 4 erilaista tuuheuttavaa ainetta, luonnon polymeerijohdannaisen, synteettisen kationisen polymeerin, luonnollisen kationisen polymeerin ja kationisen proteiinin molekyylin. Ei sisällä hajusteita.
Samaa mieltä! Varsinkin nykyaikana, kun hajusteita tungetaan vähän jokaiseen eläintenkin kosmetiikkajuttuun, ei haittaa ollenkaan nämä vähemmän haisevaiset versiot.
Hoitoaineen kanssa päätimme "pelata varmemman päälle": kovasti Laser Litesin tuotteisiin tykästyneinä sukelsimme Turkkitaialta saatuun säkkiin ja löysimme Laser Lites Volume Plus-hoitista, joka hoiti karvaa ja teki siitä tuuhean sekä laskeutuvan. Myös takut lähtivät föönatessa auki superhelposti! Kyseinen liemi tulee varmasti hankittua lähempää tarkastelua varten
Tapa 1: Laimenna 10 ml Volume Plussaa pieneen spaypulloon ja lisää noin desilitran verran lämmintä vettä, Sekoita pulloa hyvin, kunnes hoitoaine on liuennut veteen. Pese koira normaaliin tapaasi shampoolla ja hoitoaineella ja tämän jälkeen suihki tuotetta vielä kauttaaltaan turkkiin. Älä huuhtele. Föönaa ja harjaa karva alhaalta ylöspäin.
Tapa 2: Käytä tavallisen hoitoaineen tapaan, mutta älä huuhtele pois. Laimenna suhteessa 1:10. Älä huuhtele pois. Föönaa ja harjaa koira alhaalta ylöspäin. Tuotetta voi käyttää myös harjausnesteenä.
 |
Turkkitaian sivujen mukaan kyseinen supertuuheuttava shampoo on tarkoitettu erityisesti villakoirille, pystykorville ja kaikille muille tuplaturkkisille roduille. Matala viskositeettinen keskimieto shampoo puhdistaa helposti paksunkin turkin. Shampoo sisältää 4 erilaista tuuheuttavaa ainetta, luonnon polymeerijohdannaisen, synteettisen kationisen polymeerin, luonnollisen kationisen polymeerin ja kationisen proteiinin molekyylin. Ei sisällä hajusteita.
Samaa mieltä! Varsinkin nykyaikana, kun hajusteita tungetaan vähän jokaiseen eläintenkin kosmetiikkajuttuun, ei haittaa ollenkaan nämä vähemmän haisevaiset versiot.
Hoitoaineen kanssa päätimme "pelata varmemman päälle": kovasti Laser Litesin tuotteisiin tykästyneinä sukelsimme Turkkitaialta saatuun säkkiin ja löysimme Laser Lites Volume Plus-hoitista, joka hoiti karvaa ja teki siitä tuuhean sekä laskeutuvan. Myös takut lähtivät föönatessa auki superhelposti! Kyseinen liemi tulee varmasti hankittua lähempää tarkastelua varten
Volume Plus on korkealaatuinen tuuheuttava hoitoaine, joka tuo lisävolyymiä turkille, myös villakoirille ja pystykorvaroduille
Tuotetta voi käyttää kahdella tapaa:
Tapa 1: Laimenna 10 ml Volume Plussaa pieneen spaypulloon ja lisää noin desilitran verran lämmintä vettä, Sekoita pulloa hyvin, kunnes hoitoaine on liuennut veteen. Pese koira normaaliin tapaasi shampoolla ja hoitoaineella ja tämän jälkeen suihki tuotetta vielä kauttaaltaan turkkiin. Älä huuhtele. Föönaa ja harjaa karva alhaalta ylöspäin.
Tapa 2: Käytä tavallisen hoitoaineen tapaan, mutta älä huuhtele pois. Laimenna suhteessa 1:10. Älä huuhtele pois. Föönaa ja harjaa koira alhaalta ylöspäin. Tuotetta voi käyttää myös harjausnesteenä.
Pelastin keväällä jo eräät jalkakarvat sillä, että minulla oli tätä mukana. Tätä suihkutettiin jalkoihin, föönattiin ne ylös ja johan oli tuuheeta.
Shampoon voit tilata suoraan täältä ja hoitsikan täältä. Suosittelen lämpimästi, tulevat käyttöön tässä huushollissa.
Turkkitaikoja | OSA 1: Uusin tuulin kesänäyttelyihin
Postaus on tehty yhteistyössä Turkkitaika-verkkokaupan kanssa. Postauksessa käytetyt aineet on saatu blogin kautta kyseiselta yritykseltä.
Ongelma:
Mikki-havanna on kolmivuotias, kansainvälinen muotovalio, jolla on oikein hyvä turkki, mutta varsinkin talvisin se tahtoo kuivua ja sähköistyä. Havannalla olisi näyttelyssä suotavaa, että karva olisi laskeutuvahkoa ja laineikasta mutta silti kuohkeaa.
Shampoo:Mikki pestiin hellävaroen Royale Perfection White Of White-shampoolla, jota laimennettiin paljon, sillä Mikki oli saanut välipesun, jossa siltä oltiin auottu takut, jo keskiviikkona, joten koira ei ollut likainen. Halusimme houkutella soopelin eri sävyjä ja kontrasteja esille valkoisen koiran shampoolla ja siinä onnistuimme paremmin kuin hyvin. Shampoo jätti hyvän lopputuloksen: puhtaan, mutta ei ns. natisevan puhdasta, vaan aika hoidetun.
Hoitoaine: Hoitoaineena Mikkiin käytettiin Summerwindsin Fine L Shine -hoitista, joka hoiti hommansa suoraan sanottuna paremmin kuin mikään hoitoaine tähän mennessä! Turkista tuli laskeutuva, ja hännänseudun ikuiset painajaiskarvat, jotka nousevat pystyyn viimeistään autossa,
olivat koko ajan hienosti laskeutuneina, kiiltävinä! Nyt rakastuin!
olivat koko ajan hienosti laskeutuneina, kiiltävinä! Nyt rakastuin!
Turkkitaika.fi-sivulla kerrotaan tästä jumalten eliksiiristä seuraavaa:
Fine-L-Shine tehokkaasti korjaava hoitoaine sisältää ainutlaatuisia hoitavia ominaisuuksia. Takkuja ehkäisevä koostumus helpottaa kampaamista ja vähentää sähköisyyttä samalla kun tuo volyymia ja kiiltoa. Kosteuttaa, lisää vahvuutta ja rakennetta turkkiin vain 60 sekunnissa. Karva tuntuu paksummalta ja turkki pysyy helpommin takuttomana. Sopii kaiken tyyppisille turkeille. Erityisen tehokas kuivalle, auringon, vahvojen shampoiden tai jatkuvan föönaamisen vaurioittamalle turkille.
Allekirjoittanut on täysin samaa mieltä!
Oletko itse turkinhoidon suhteen niuho vai huoleton? Käytätkö aina samoja merkkejä vai vaihteletko? Mikä on sinun mielestäsi hienon turkin salaisuus?
Miljoonat kiitokset Turkkitaialle!
