Tuuliturkit

Postaus on tehty yhteistyössä turkkitaika.fi-sivuston kanssa ja koirille käytetyt aineet on saatu yhteistyössä blogin kautta.

Tämä kesä on mennyt meidän porukalla suurimmilta osin vähillä näyttelyillä -Daki on näyttelytauolla ja muutkin tibbetiimiläiset ovat lomailleet, kun meikäläinen on toipunut rannekanavaleikkauksesta. Nyt, pikkuhiljaa heinäkuun puolivälin jälkeen, olen uskaltautunut näyttelyihin ja toivonut parasta, että räpylä kestää.

Kuva ja yhteistyö:Turkkitaika

Eilen kuitenkin suuntasimme ystäväni Marin kanssa Ouluun ryhmänäyttelyyn. Minulla oli mukanani Hype, jolle en sen kummempia tavoitteita asettanut.

Hype pestiin Turkkitaialta saadulla True Iconicin Silk Protein Conditioner -hoitsikalla ja saman sarjan shampoolla. Hoitis oli melko voimakkaan, mutta miellyttävän, tuoksuinen, joskin olisin kuitenkin toivonut siihen enemmän hoitavuutta. Ehkäpä saman sarjan Collagen Plus Care Conditioner antaisi eri tuloksen?

Täytyy kuitenkin kyllä sanoa, että Silk Protein Conditioner toimi loistavasti papillonilla, joka meillä on tällä hetkellä näyttelylomalla. Pitänee näpsäistä kaverista kuvat, kunhan sen seuraavaksi pesaisen.

Vastapesty Hype, kello 2.45 lauantaiaamuna

Ehkä en siis ihan noin laskeutuvalle turkille lähtisi ensisijaisesti tätä tuotetta suosittelemaan, mutta sekoitettuna vahvempaan hoitsikkaan se toimi loistavasti! Lisäksi koira tuoksui ihanalta ja puhtaalta koko näyttelyn ajan!

Itse näyttelystä

Näyttelyyn oli ilmoitettu ilokseni huikeat 25 tibbeä, joista voiton vei Janette Fröbergin omistama upea valiouros Chambanaya U-Tshu Lamleh ja paras narttu oli Shabash Daisy, jonka omistaa rakas ystäväni, kenkäkeiju Anu, josta taisin kertoa Ruotsin reissupostauksessa. :) Marin koira Bobo oli rotunsa patras veteraani, onnea tästä Marille!

Ohessa minun ja Marin kuvaamaa Facebook-livekuvaa tibbekehästä teltan suojista, joka katkeaa jossain vaiheessa akun loppumisen vuoksi. Yleensä Niko kuvaa meillä livet ja keskittyy ainoastaan siihen. Nyt meillä oli molemmilla omat koirat huolehdittavana ja laitettavana, joten pahoitteut sisällöstä. Olisiko liveä kiva katsoa Tuuliturkit-blogin Facebooksivulta?

Bobo valmiina hurmaamaan tuomarit!

Hypen luokassa kilpaili kolme koiraa, joista tuomari Jussi Liimatainen loihe sanomaan, kuinka mukavaa oli nähdä näin korkeatasoinen junioriluokka. Klovnin uraakin harkitseva Hype tuli luokassaan toiseksi ja päätyi kolmannelle tilanne parhaan nartun valinnassa. Hype sai myös vaaleansinisen Vara-sertifikaatti-ruusukkeen, Itse olin kuitenkin kovin tyytyväinen tulokseen, luokka kun oli oikeastikin todella kovatasoinen.

Kuva: Mari Partanen

Kuvanottopaikan valinta ei tuottanut suurensuuria vaikeuksia, sillä Lumijoki ei ole lähellä, ainakaan minua. Piti oikein tarkistaa, missä kyseinen paikkakunta sijaitsee.

Minulle jäi näyttelystä ihan erityisen superhyvä mieli: kaikki olivat hyvää pataa keskenään kehän laidalla, haleja sateli suuntaan ja toiseen, kaikkia onniteltiin. En sano, että koiranäyttelyn pitäisi muutta halauskilpailuksi, mutta silloin tällöin olen havainnut reilun urheilumielen ja iloisen, yhdessä tekemisen loistavan poissaolollaan.

Näyttelyssä oli myös kattavasti myyntikojuja ja päädyinkin ostamaan Hypen voittaman vaaleansinisen ruusukkeen lisäksi tuliaiskassiin kaksi harjaa ja paikallisen käsityöharrastajan tekemät pannan ja numeroklipsun. Panta sopikin Hypelle kuin nakutettu!

Olen vähän sellainen merkkiuskollinen tarvikeholisti, mutta pannat,  hihnat, valjaat, loimet, töppöset, numeroklipsut sun muut ostan mieluiten käsityöharrastajilta, sillä saan tuettua heidän toimintaansa ja saan kivannäköisiä vermeitä, joita ei ihan joka kadunkulmassa tule vastaan.



Vuorokauden mittainen reissu
Ouluun on yhteen suuntaan matkaa Espoosta Marin kotoa meidän kautta koukattuma 640 km, joten urhea peltiratsume starttasi kotipihastamme kello 3.30 lastinaan kaksi hyvin nukkunutta naisihmistä, kolme koiraa ja pienen yksiön verran tavaraa. Nukkumaan siis mentiin edellisenä iltana noin seitsemän aikaan ja itse sain nauttia siitä, kun armas aviomieheni nousi ylös kahden aikaan Hypeä pesemään ja antoi minun nukkua niin myöhään kuin mahdollista. Nuo reissut eivät ole mitään kovin keveitä, vaikka 1300 kilometriä matkana ei ole kuitenkaan kovin paljoa.


Kotipihaan meidän uskollinen peltilehmämme kaarsi mieheni ohjastamana kolmen maissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Liikenneturvallisuudesta pidimme huolen siten, että mennessä sain nukkua kolmisen tuntia ja palatessa Mari nukkui aina Viitasaarelta asti ja Niko-mieheni uhrautui heräämään yöllä noutamaan hullua vaimoaan Kannelmäestä, jotta Mari pääsi sutjakasti kotiinsa Espooseen.

Seuraavana päivänä kello soi armotta seitsemän-kahdeksan aikaan, sillä Tiibetinterrierit ry järjesti jäsenistölle maksuttoman rotupäivän Keravalla Klondyke-talossa koirien kasvattamisen, neurologian sekä selkäoireiden merkeissä. Lopuksi katsoimme yhdessä vanhoja tibbeaiheisia näyttelyvideoita 80-luvulta lähtien ja totesimme, että rotumme on siitä mukava, että olivatpa videot kuvattu sitten 1988 tai 2018, kehissä on yhä samoja ihmisiä ja koirien tyypit ovat säilyneet, jos nyt ei muuttumattomina, niin ainakin rodun alkuperää kunnioittavina.

Postaus on tehty yhteistyössä turkkitaika.fi-sivuston kanssa ja postauksessa mainitut aineet on saatu yhteistyössä blogin kautta.

Heinäkuun puolivälissä olin mielestäni jo toipunut rannekanavaleikkauksesta sen verran, että vetelehtiminen sai jäädä ja oli aika suunnata näyttelyyn. Kuin taikaiskusta portugalinpodengoja kasvattava ystäväni Mimori pyysi minua viikonlopuksi esittämään pieniä karkeakarvaisia portugalinpodengoja, tarkemmin sanottuna kahta mielettömän hauskaa ja hienoa, mutta kovin erilaista kaveria. Alunperin ajauduin kyseisen rodun pariin jo kymmenisen vuotta sitten, kun omistin kaksi keskikokoista portugalinpodengoa, joista toisen ystäväni Isabellan kanssa. Olin kuitenkin seuraillut pieniä podengoja niiden Suomeen tulosta asti ja yrittänyt pysyä jokseenkin kartalla myös nämä  podengottomat vuodet.

Isabellan ja minun podengo Olivia Ruotsin Voittaja -näyttelyn ryhmäkehässä vuonna 2007

Näyttelyitä oli kaksi: Lauantaina aloitettiin vinttikoirien erikoisnäyttelyllä Kartano Weekendillä Helsingissä ja sunnuntaina jatkettiin pelkän podengoväen kanssa toisella vinttikoiraradalla Hyvinkäällä.

Sunnuntain BIS-jälkeläisluokka: Irezumi Nascer do Sol, kuva Anne Gleisner

Sää suosi ehkä jo liiankin kanssa, sillä mittari näytti noin kolmeakymmentä. Pakkasin lauantaina laukkuuni mukaan hihnojen, namujen ja numeroklipsujen kanssa Turkkitaialta saatua True Iconicin Snow Flakes Grooming Powderia, True Iconicin No Rinse Shampoota, sekä Laser Litesin Dry Kleen -kuivashampoota, joiden luvattiin toimivan kaikenmoisille turkeille ja joista olin saanut volyymiä ja karheutta jo aikaisemmin.

Kuvat: Turkkitaika

Amerikan hurmuripoika Potter pääsi ensimmäisenä kehään ja sen viimeistelyyn käytin ensin True Iconicin No Rinseä ja sitten vielä partaan, jalkoihin ja häntään Snow Flakesia. Turkista tuli oikein kiva, tuuhea ja aineet antoivat turkille karkeutta. Potter sijoittui PU-luokassa kolmanneksi Mimorin veteraaniuroksen vietyä voiton. 

Kuva: Mikko Marttinen, Kuvauksellista.com

Juuri kaksi vuotta täyttänyt Miina on oikea elohopeapakkaus ja se saikin mennä kehään pelkän kampauksen kautta. Tänään handleri ei oikein hallinnut vilkasta koiraa ja himoittu sertti lähti toiseen osoitteeseen.

Sovimmekin, että Miina tulee yöksi meille, jotta ehdin treenata sen kanssa ennen näyttelyä. Meillä ei kotona oikein ole karkeakarvaisten koirien aineita, joten, kun suuressa viisaudessani päästin tytön vastaleikatulle ruoholle pariksi tunniksi juoksemaan, oli kaveri lopulta vihreä, mikä ei käsittäkseni ole optimaalinen väri kyseiselle rodulle. 

Kuva: Turkkitaika

Niinpä päätimme kokeilla, onko Laser Litesin Dry Kleen sitä, mitä luvattiin, sillä verkkosivujen mukaan se "on suunniteltu käytettäväksi kuivaan turkkiin puhdistamaan pikku vahinkoja pesun ja näyttelyn välillä. Dry Kleen pohjautuu sitrushedelmän entsyymiin ja poistaa erinomaisesti proteiinipohjaiset tahrat kuten ruoan, oksennuksen, virtsan, veren ja ulosteen. Suihkuta tahriintuneelle alueella, anna vaikuttaa vähintään minuutin ajan ja pyyhi kuivalla liinalla. Voidaan käyttää myös tahran poistoon ennen pesua (suihkuta turkkiin puoli tuntia ennen pesua)."

Tässä edellisillan vihreä koira Miina, Caramelon Love Shine A Light

Laser Lites ei ole ikinä pettänyt eikä tehnyt sitä nytkään, vaikka valitettavasti testikoiramme ei ollutkaan pyörinyt veressä tai oksennuksessa. Koira suihkutettiin aineella, annettiin vaikuttaa ja pyyhittiin säämiskällä ja karstattiin. Jaloista tuli hohtavan valkoiset ja rungon kaunis sävy löytyi ruoho- ja kurakerroksen alta ilman vesipesua. Miinalla on erinomainen turkki, joka tuskin olisi ollut moksiskaan meidän aineista, mutta kuivapesuaine riitti, joten emme nähneet tarpeen pestä koiraa.

Caramelon kasvattajaluokka, kuva Anne Gleisner

Seuraavana päivänä podengoerkkarissa oli jälleen paahtavan kuuma. Tuomari osoitti loistavaa pelisilmää ottaen koirat yksitellen kehään ja pyytäen seisottamaan koirat teltan varjossa, vaikka joutui tällöin itse liikkumaan enemmän. Potterille lohkesi valioluokasta erinomainen ja viides sija ja Miinalle luokkasijoitus, jota en valitettavasti muista.

Potter, Kuva Anne Gleisner

Pääsin esittämään kasvattaja- ja jälkeläisluokassa myös ihanaa veteraanirouvaa, joka oli kovin tohkeissaan siitä, että näyttely järjestettiin hänen metsästysalueellaan; he kun käyvät maastoilemassa Hyvinkäällä. Loppujen lopuksi koirat olivat helteestä huolimatta loistavia, tuloksetkin oikein hyviä ja meininki leppoisa; ihan kuin mitään kymmenen vuoden taukoa ko. rodusta ei olisi ollutkaan. (lue täältä tarkemmin "historiastani" rodun parissa)

Ai niin ja ne aineet, nehän siis joutuivat nyt ihan erilaiselle koetukselle kuin aiemmin, sillä turkinlaatu oli täysin päinvastainen, kuin aiemmin meillä käytettyinä, eli karkea, lyhyt ja tiivis: jatkoon kaikki, erityissuosikkeina Snow Flakes ja Laser Litesin kuivashampoo!

Postaussarja on tehty yhteistyössä Turkkitaika-verkkokaupan kanssa. Postauksessa käytetyt aineet on saatu blogin kautta kyseiselta yritykseltä.

 Tällä kertaa pääsi pesulle pikkuprinsessamme Hype, jolle onkin jo alkanut kertyä mukavasti takkuja. Hypehän on kohta 8kk, joten odottelemme jo sormet syyhyten kauhuissamme sitä aikaa, kun takkukausi iskee ja huolella. Siksikin on nyt ikäänkuin etsinnässä tuotteet, jotka jeesaisivat turkin vaihtuessa.

Hype pestiin Wampun tuuheuttavalla shampoolla Wampum Pump-It-Up shampoolla ja tuloksena oli ihanan  pörröinen, mutta ei pistorasiaan eksyneen näköistä pentukoiraa.

Turkkitaian sivujen mukaan kyseinen supertuuheuttava shampoo on tarkoitettu erityisesti villakoirille, pystykorville ja kaikille muille tuplaturkkisille roduille. Matala viskositeettinen keskimieto shampoo puhdistaa helposti paksunkin turkin. Shampoo sisältää 4 erilaista tuuheuttavaa ainetta, luonnon polymeerijohdannaisen, synteettisen kationisen polymeerin, luonnollisen kationisen polymeerin ja kationisen proteiinin molekyylin. Ei sisällä hajusteita.

Samaa mieltä! Varsinkin nykyaikana, kun hajusteita tungetaan vähän jokaiseen eläintenkin kosmetiikkajuttuun, ei haittaa ollenkaan nämä vähemmän haisevaiset versiot.


 Hoitoaineen kanssa päätimme "pelata varmemman päälle": kovasti Laser Litesin tuotteisiin tykästyneinä sukelsimme Turkkitaialta saatuun säkkiin ja löysimme Laser Lites Volume Plus-hoitista, joka hoiti karvaa ja teki siitä tuuhean sekä laskeutuvan. Myös takut lähtivät föönatessa auki superhelposti! Kyseinen liemi tulee varmasti hankittua lähempää tarkastelua varten

Saimme Turkkitaialta testiin monenmoisia taikaliemiä, ja olemme niitä ehtineetkin kokeilemaan jo muutamalle eri onnelliselle koekaniinille. Itse olen melko merkkiuskollinen, ja nyt olikin kiva lähteä kokeilemaan sellaisia aineita, joita emme ole ennen testanneeksi.

Helmikuu lähti liikkeelle siten, että ensitöikseni hankin Dakille kampaamosta hätävarahoitoainetta ja Paul Mitchellin Super Skinny-seerumia. Lasku oli 42,59. Seerumi on kyllä hyväksi ainakin meidän taloudessa havaittu kuivan pörrökkäturkin silottaja.

Kunhan testaan hätävarahoitsikan, tulen kertomaan; kampaaja nimittäin oli oikein optimistinen ja minun lirularutukkani näytti kyseisen tutteen jälkeen lähinnä voilla voidellulta, kiiltoakin oli hurjasti!

Olen itse hyvinkin vannoutunut ja rutinoitunut ihminen: samat turkinhoitorutiinit- ja aineet, niillä kun tulee hyvä ja sillä siisti.

Nyt kuitenkin ruotsalaisen Gisslén & Fisherin suomalainen maahantuoja Lotta tyhjenteli varastoaan ja niinpä alennusmyynnin houkuttelemana päätimme ottaa kokeiluun australialaiselta Plush Puppyltä shampoon sekä hoitoaineen, joilla sitten laitettiin Daki Mikkelin näyttelyyn.

Aineita ei saatu yhteistyönä blogin kautta, vaan haluan jakaa kokemukseni myös muille, sillä itse ainakin tykkään kovasti lukea postauksia erilaisista turkkiaineista.




Tulos oli vähintäänkin moitteeton ja nämä tuotteet tulevat myös uudelleen jatkotarkasteluun. Yhden pesun perusteella kun ei voi paljoa päätellä, sillä turkissa on toki jäämiä edellisistä aineista mutta silti! Turkista tuli kiiltävä ja melkoisen suorahko ja se pysyi hyvänä koko näyttelypäivän ajan. Nyt, kun näyttelypesusta alkaa olla viikko, ei ole koiraan ilmestynyt takun takkua, mikä on aina positiivista.


Käytössämme ollut shampoo, Conditioning Shampoo With Evening Primrose, on tarkoitettu erityisesti kuivalle karvalle antamaan kiiltoa ja pehmeyttä. Kiiltoa kyllä tuli ja Daki tarvitsee todella kosteuttavat tuotteet turkkiinsa, joten nappiin meni.

Hoitoaineeksi valikoitui Natural Silk Protein Conditioner, joka kosteuttaa ja elävöittää kuivaa turkkia, sisältää silkkiaminohappoa, tasoittaa ja poistaa sähköisyyttä.

Väittäisin kyllä, että sain, mitä tilasin ja varmasti tulen kokeilemaan sarjasta myös muita tuotteita!

Tykkäätkö itse lukea muiden kokemuksia turkintupsukkeista? Mitä aineita itse käytät ja mille rodulle?