sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Taas koitti tuo vuotuinen gaala, jonne kutsuttiin tänäkin vuonna näyttely- ja veteraanikoiralistan kärkinimet.
Valioita oli paikalla kuutisenkymmentä ja veteraaneja kolmisenkymmentä.
Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 1988, joten kisa vietti kolmikymppisiään. Vuoteen 1990 asti kilpailu järjestettiin Helsingin Seudun Kennelpiirin ja Ladie's Kennel Clubin yhteistyössä. Vuonna 1991 ei kisailtu jostain syystä ollenkaan ja vuodesta 2007 on saatu nauttia nykyisen paikan ainutlaatuisesta atmosfääristä. Lue lisää Helsingin Seudun Kennelpiirin sivuilta...
Kilpailuhan alkaa jo tunteja ennen varsinaista gaalaa, kun tuomarit esiarvostelevat koirat takahuoneessa. Tämän jälkeen esittäjät vaihtavat astetta juhlavampiin hepeneisiin, kunnes illan hämärtyessä on aika kerääntyä illallisen ääreen nauttimaan upeista näyttelykoirista.
Kilpailu käydään pareittain, kunnes lopullinen voittaja on selvinnyt.
Kilpailua jatketaan kummassakin osakilpailussa niin kauan kuin molemmissa kilpailuissa on yksi pari jäljellä. Näistä sitten valitaan pääruoan jälkeen vuoden Champion of Champions ja Veteran of Veterans.
Veteraanit, jotka aloittivat kisan, arvosteli italialainen Orietta Zilli. Leevin vuoro oli loppupäässä ja se pääsi jatkoon muistaakseni kolmasti, kunnes hävisi veteraanit voittaneelle mopsille.
On ihan huippuhauskaa viettää päivä koiramaisissa merkeissä hyvää ruokaa syöden, parhaimpiinsa pukeutuen, ystäviä tavaten ja kavereita kannustaen. Fiilis on aina hyvinkin omaa luokkaansa.
Veteraanien jälkeen arvosteltiin valiot, joista voiton vei ihana lyhytkarvainen collie. Ensi kertaa ikinä arvosteltiin erikseen myös suomalaiset rodut, jotka voitti upea suomenajokoira.
Enää oli pakkaamisen, vaatteiden vaihdon ja viimeisten valokuvien aika, kunnes parrasvalot sammuivat, syttyäkseen taas vuoden päästä loistamaan kilpaa upeimpien näyttelykoirien kanssa.
Ilta loppui taas liian varhain ja jo puolen yön jälkeen hysteerisen hillitön "manselaisseurueemme" saapui kotinurkille. Ensi vuonna uudestaan!
Seuran lisäksi myös ruoka oli jälleen superhyvää: Alkuruoaksi oli kylmäsavulohitartar ja pääruoaksi jo kypsähköksi ehtinyt häränliha-asia kermaperunapaistoksella ja kvinoalisäkkeellä.
On ihan huippuhauskaa viettää päivä koiramaisissa merkeissä hyvää ruokaa syöden, parhaimpiinsa pukeutuen, ystäviä tavaten ja kavereita kannustaen. Fiilis on aina hyvinkin omaa luokkaansa.
Leevi pisti tosiaan parastaan ja valmiiksi madaltunut ääneni meinasi loppua kokonaan, kun tsemppasin huippupappaa ja muita ystäviäni loppuun asti.
Ilta loppui taas liian varhain ja jo puolen yön jälkeen hysteerisen hillitön "manselaisseurueemme" saapui kotinurkille. Ensi vuonna uudestaan!
