Näytetään tekstit, joissa on tunniste turkinhoito. Näytä kaikki tekstit
Korppukarvan pelastusoperaatio
Olen suureksi ilokseni saanut tehdä Winner.dogin kanssa yhteistyötä tämän ja muutaman muunkin postauksen parissa. Mielipiteet ja tulokset sekä muutokset ovat aitoja ja omiani.
Varsinkin talvisin Dakin turkki on järjestään muuttunut kovaksi, kiharaksi ja kuivaksi koppuraksi. Ravitsemus pojalla on kunnossa, kaveri on jo useamman tovin pistellyt poskeensa Eukanubaa, joten jo syksyllä lähdin varovaisen uteliaana kokeilemaan vähän kerrallaan Iv San Bernardin tuotteita, mutta pysyttelin pääosin kuitenkin tutuissa ja turvallisissa, joita ISB:llä sitten höystelin.
Ennen messaria, eli joulukuun puoliväliä, tilanne oli jo niin jäätävä, että pohdin vakavissani pojanpallerosen jättämistä kotiin, sillä turkki näytti siltä kuin siitä oltaisiin kiskottu haikaranpesän kokoisia takkupalloja haravalla irti useamman riuskan isäntämiehen voimin.
ISB:stä ilahduttavia kokemuksia saaneena lähetin epätoivoisen avunpyynnön ja avautumisen Dakin bad hair winteristä Winner.dogin Tialle, jonka pitkä vastausviesti napsahti messengeriin alle tunnissa ja seuraavana päivänä turkinpelastuslaatikko odotti jo minua Matkahuollossa!
Messarista olikin näyttelytaukoa lähes koko vuoden viettäneelle poikaselle tuomisina molempina päivinä PU3, lauantaina luokkavoiton kera!
Varsinkin talvisin Dakin turkki on järjestään muuttunut kovaksi, kiharaksi ja kuivaksi koppuraksi. Ravitsemus pojalla on kunnossa, kaveri on jo useamman tovin pistellyt poskeensa Eukanubaa, joten jo syksyllä lähdin varovaisen uteliaana kokeilemaan vähän kerrallaan Iv San Bernardin tuotteita, mutta pysyttelin pääosin kuitenkin tutuissa ja turvallisissa, joita ISB:llä sitten höystelin.
Ennen messaria, eli joulukuun puoliväliä, tilanne oli jo niin jäätävä, että pohdin vakavissani pojanpallerosen jättämistä kotiin, sillä turkki näytti siltä kuin siitä oltaisiin kiskottu haikaranpesän kokoisia takkupalloja haravalla irti useamman riuskan isäntämiehen voimin.
ISB:stä ilahduttavia kokemuksia saaneena lähetin epätoivoisen avunpyynnön ja avautumisen Dakin bad hair winteristä Winner.dogin Tialle, jonka pitkä vastausviesti napsahti messengeriin alle tunnissa ja seuraavana päivänä turkinpelastuslaatikko odotti jo minua Matkahuollossa!
Ehdin tehdä Dakille välipesun ennen näyttelypesua, ja tuntui, että turkki imaisi hoitoainetta itseensä kuin Raine-setäni firman pikkujouluissa ja turkki vaikutti jo silloin ravitummalta kuin varmaan ikinä. Näyttelypesun jälkeen turkki oli kuitenkin vielä huomattavasti pehmeämpi, sileämpi ja suorempi!
Kuva: Isabella Fagerström
Nyt, kolme viikkoa myöhemmin, Daki on neljästi pesty ja turkkia föönatessa käsitelty kuvassa näkyvillä aineilla ja turkki on elpynyt hyvin, jopa latvoista. Takkujakaan ei ole näkynyt, vaikka aikaisempina talvina niitä sai olla alvariinsa aukomassa. Olen latvasuojana käyttänyt välillä PEK-hoitoainetta raakana ja PH sekä Maracuja-hoitiksia olen sekoittanut keskenään lisäten PEKiä sekaan ja jo ennen föönauksen aloittamista käynyt vielä koko koiran läpi Atami H270-suihkeella.
Väittäisin muutamat turkit hoitaneeni, enkä ole vielä toistaiseksi ikinä nähnyt tällaista muutosta näin lyhyessä ajassa! Vaikuttaa siltä, että meidän Dakille on vihdoin löytynyt se The Aine.
PS huomasitko, että Winner.dogilla on nyt isot, 3 ja 5 litran tuotteet 15% tarjouksessa. Meillä ollaan jo klikkailtu ostoskoriin tuttuja tuotteita ja uusia tuttavuuksia... :)
Päivä, joka mullisti turkinhoitoni
Postaus on tehty yhteistyössä Winner.dog:in kanssa, joskin mielipiteet ovat kuitenkin, edelleen, täysin omiani.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
Tilaisuus itse alkoi aamukahvilla, jonka jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen kuuntelemaan Moniquen selkeää, ammattimaista ja ymmärrettävää luentoa, jota hän höysti koko ajan myös huumorilla. Kaikesta näkyi ja kuului läpi huikea ammattimaisuus ja itsekin ihan tavistallukkana ymmärsin oikein hyvin, miksi mikäkin aine on olemassa, miten ne tehoavat ja miksi tiettyjä asioita tulee ottaa huomioon koiran ihon- ja turkinhoidossa. Itselleni aukesi ihan uusi maailma: olin kirjaimellisesti kuin Liisa Ihmemaassa ja jos olisin voinut, olisin ostanut varmaan jokaista tuotetta!
Opin hurjan paljon uusia asioita, sellaisiakin asioita, joita olin pitänyt "yhdentekevänä" turkinhoidossa. Monique kävi läpi jokaisen sarjan, jota on saatavilla ja selitti loogisesti edeten ja piirrosten avulla havainnollistaen kolme eri karvan pituutta: lyhyt, keskipitkä ja pitkä sekä mitä ne ja niiden alla oleva iho tuotteelta vaaativat. En ollut edes ajatellut sen kummemmin, kuinka paljon erilaista hoivaa vaatii vaikkapa pinserin turkki verrattuna snautserin turkkiin.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Pääsin lauantaina osallistumaan kuuluisan Iv San Bernard-sarjan ihon- ja turkinhoitoseminaariin Winner.dogin väen kutsumana. Seminaari pidettiin hulppeissa puitteissa Vantaalla Flamingo Spa-hotellin kokoustiloissa ja seminaarin puhujaksi oli kutsuttu itse Iv San Bernardin kansainvälinen ihon- ja turkinhoidon asiantuntija Monique Van de Ven.
"Kansainvälinen" on sana joka parhaiten kuvaa Moniqueta: hän on syntynyt Etelä-Afrikassa ja kasvanut Hollannissa ja Espanjassa. Yhteistyö Iv San Bernardin kanssa alkoi heti sen perustamisen jälkeen 1995 ja Moniquella on ollut oma roolinsa tuotteiden kansainvälisessä menestyksessä. Hänellä on diplomit "Domestic canine and feline management" sekä "Grooming and veterian assistance". Lisäksi hän on opiskellut eläinten genetiikkaa. Vuodesta 1980 lähtien Monique työskenteli Espanjassa Grooming akatemiassa ja trimmamossa sekä eläinklinikalla. Hän koulutti trimmaajia sekä esiintyi radiossa ja teki julkaisuja groomauksesta mm. kirjan. Vuodesta 2002 lähtien hän on vastannut Iv San Bernardin koulutustoiminnasta kouluttaen ihon- ja turkinhoidon filosofiaa ja uusimpia käytäntöjä alan ammattilaisille. Teksti: Winner.dog.
Sarjassa on tarjolla ainetta vähän joka lähtöön: perushauvan pesuun, näyttelyturkille, kuivalle karvalle ja lisäksi aine, joka tasapainottaa ihon ja karvan PH-arvon neutraaliksi (6,5), joskus kun se saattaa esimerkiksi ulkoisten syiden vuoksi eksyä esimerkiksi melkoisen happaman puolelle.
Kerron tässä postauksessa Traditional ja Traditional Plus -tuotteista, joita voit käyttää, mikäli koirasi iho ja turkki ovat hyvässä kunnossa. Nämä auttavat niiden ylläpidossa.
Pentujen turkeilla ei ole vielä suojaa, joten niitä varten on kehitetty oma Talc-sarja, jossa shampoo puhdistaa turkin hellävaroen ja hoitoaine jättää turkin sileäksi, kosteutetuksi ja hoidetuksi.
Lyhytkarvaisille roduille on kehitetty sitruunashampoo ja -hoitoaine, jotka ylläpitävät ihon luontaista rasvakerrosta ja iho pysyy kosteana. Shampoo pesee lian pois turkista hellävaroen ja hoitoaine huolehtii siitä, että turkki jää terveeksi, hilseettömäksi ja kosteuteuksi.
Keskipitkälle karvalle tarkoitettu banaanishampoo ja -hoitoaine antaa turkille kiiltoa ja kimmoisuutta, tuoksuvat taivaalliselle ja sisältävät mineraaleja ja vitamiineja. Ne myös kosteuttavat ja antavat turkille rakennetta turkin laatua muuttamatta.
 |
| Kuvan lähde: Winner.dog |
Pitkäkarvaisille roduille on perussarjassa luvassa takuttoman turkin ylläpitoa. Takuttomuus onkin erityisen tärkeä tekijä turkin kunnon kannalta myös karvan uusiutumisen huomioon ottaen. Sarjan Green Apple -shampoo puhdistaa karvan, kun hoitoaine sulkee karvan pinnan, antaen samalla sileyttä ja kiiltoa turkille.
 |
| Kuva: winner.dog |
Näiden perusaineiden lisäksi löytyy sarjalta vielä liuta muita aiheita, joihin aion pureutua myöhemmin; ensin haluan kuitenkin päästä niiden kanssa lähemmin tekemisiin. Sarjassa on minulle muutama tuttu tuote, joista vielä viimeisenä mainitsen takkujen tuhon, eli PEK-hoitoaineen, jota on tullut itsekin käytettyä!
PEK on Traditional-sarjan hoitoaine, joka jättää turkin ihanan liukkaan tuntuiseksi. Sanotaan, että sitä käyttämällä takut pysyvät niin hyvin poissa, että jopa 60% turkista säästyy verrattuna johonkin toiseen hoitoaineeseen. Uskon tämän kyllä muutaman kerran kokeilleena!
Kun kaikki erilaiset hoitoaineet ja shampoot oli esitelty, siirryttiin hommiin, eli paikalle tuotiin toinen päivän tähdistä, eli valkoinen kääpiösnautseri, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.... ;)
Perinteikäs Kaivari - sadetta, seuraa ja kommelluksia
Vuotuiseen Kaivopuiston kääpiökoiraerkkariin on päästävä! Se on messukeskuksen ohella näyttely, jota ilman en oikein osaa olla...
Postauksen kuvat: Sari Kupiainen, Niko Karhu, Marjo Heikka ja Marketta Korpijaakko
Tänä vuonna Daki jäi kotiin, mutta tiimimme oli hienosti edustettuna, kun kehässä olivat Juuso, Leevi, Hype ja Zara, johon ehdin jo rakastua edellisviikolla.
Tulimme aamulla paikalle hyvissä ajoin Karamain Yarmilaran, eli Laran, omistajien Marketan ja Jaanan kyydillä. He kun asuvat meidän naapurustossamme, joten päätimme lähteä tukkimaan Helsingin keskustaa vain yhden auton voimin. Ja tokihan Lara on melkein kuin "perhettä", sillä sen isoisä on Leevi!
Varoitus: Tämä postaus sisältää paljon kuvia, lähestulkoon pelkkiä tuloksiaja niillä kehuskelua.
Tiibetinterrierit arvosteli ensi kertaa Suomen kamaralla ruotsalainen Carina Johansson. Hyvin pian kävi ilmi, että hänen makunsa tiibetinterrierien suhteen oli hyvinkin yhteneväinen kanssamme.
Lara avasi kisan Tuula-kasvattajansa kanssa tulosella PEK1, KP, ROP-pentu. Valitettavasti Tuula joutui poistumaan ja Niko pääsi Laran puikkoihin BIS-pentu kilpailussa. Mutta siitä myöhemmin...
Uroksista ensimmäisenä pääsi kehään Tarjan Juuso kovatasoisessa valioluokassa, jonka se voitti SA:n kera.
Minä sain kunnian viedä Leevin alusta asti ja voi sitä pienen, vanhan koiran iloa, silmien kiiltoa ja ylpeyttä, kun tuomari määräsi heti kättelyssä, ennen arvostelua, Leevin kehän ympäri aplodien säestämänä. Kyllä oli poika ylpeä ja sai upean arvostelun! Ainoana veteraanina se kruunattiin samalta istumalta myös ROP-veteraaniksi.
Paras uros-kilpailussa palkittiin ykkössijalle Juuso, kakkoseksi Pohjois-Ruotsista asti näyttelyyn saapunut koira, josta tuli samalla Suomen ja Pohjoismaiden muotovalio, Leevi kolmanneksi ja junioriluokan voittaja neljänneksi.
Paras uros-kisan jälkeen jatkettiin tasokkaalla narttujen junioriluokalla, johon oli ilmoittautunut tyttöjä paikanpäälle yhteensä kuusi kappaletta, mikä on oikeastaan melkoinen määrä! Jännitimme Nikon kanssahurjasti vähäsen ihan törkeän paljon, sillä treenikerrat neidin kanssa on hyvinkin helppo laskea yhden käden sormin...
Melkoista kengurumeininkiähän se Hypen niinkutsuttu esiintyminen kyllä oli ja jännitin kovasti, lentääkö nuorikkomme moisesta toilailusta ulos kehästä. Laatuarvostelusta tuli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla erinomainen ja lupa jatkaa kisaa kilpailuluokassa. Kilpailuluokassa tein kaikkeni, jotta villivarsa malttaisi ravata edes muutamia askeleita tuomarin nähden ja ilmeisesti onnistuin siinä jollakin tasolla, sillä Tarjan Zaran tultua toiseksi junioriluokassa, Hype sai kirmata ykköspallille! Siis että mitä???Tuomari jakoi näille kahdelle SA:t, eli menoliput parhaan nartun valintaan, sinne kaikkien hyvinkoulutettujen ja muotovalioiden joukkoon. Hah!
Paras narttu-kisaan pääsi yhteensä viisi älyttömän hienoa, upeasti laitettua ja viimeisen päälle esitettyä koiraa -ja Hype, joka valitsi taktiikakseen loikkimisen lomassa muutamat raviaskeleet, niin että siinä oli kuski totta tosiaan kummissaan.
Olinkin aivan äimän käkenä, kun tuomari kätteli kaksi upeaa koiraa ulos. Onneksi Niko on kuitenkin opettanut Hypen seisomaan hienosti. Edestakaisissa liikkeissäkään se ei onneksi keulinut tai pomppinut lainkaan ja aloin jo elätellä toiveita siitä, että selviän kehästä ulos siten, että kehtaan tulla toistekin. Vielä viimeinen kierros ympäri.
Ilmeisesti Hype luuli, että kyseessä on juoksukilpailut ja yritti vimmatusti otta edellä juoksevaa "isosisko" Zaraa kiinni, minkä seurauksena narunperä oli tietysti aivan helisemässä!
Onneksi tuomari halusi vain yhden kierroksen, eikä ollut moksiskaan, kun koukkasin vähän matkaa kehän ulkopuoleltakin. Sijoitettaessa ensin käteltiin nuorten luokan kaunis narttu, sitten valio, jonka jälkeen tuomari tuli kättelemään minut! Olin todella ylpeä ja iloinen nelospaikasta! -Paitsi, että kätellessään tuomari onnittelikin minua voitosta! Olin samaan aikaan onnellinen, järkyttynyt ja suuren, erittäin suuren epäuskon vallassa. Hype oli voittanut nartut ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään.
Onneksi seuraavat tapahtumat tapahtuivat niin haipakkaa vauhtia, että ehdin ainoastaan miettiä, mikä kisa on menossa, onko minulla oikea koira ja oikea numero kädessä ja ovatko mahdollisesti suunta ja ajankohta oikeat.
Seurasi siis ROP-kehä, jossa kisailivat Hype ja Juuso ja oikeutetusti Juuso vei ROPin Hypen ollessaVSP. ROP-juniorikehässä en tajunnut oikein odottaa tarpeeksi edellämenevää, ja vauhdin hiipuessa Hypelle nousi kengurubensa päähän ja siinähän sitten loikittiin, amatöörihandlerin yrittäessä epätoivon vimmalla pysyä perässä, mieluiten tyynenä. Onneksi tuomari sai päätettyä nopeasti sillä en kyllä tiedä, mitä se veijari olisi seuraavaksi keksinyt...
Kasvattajaluokassa meillä oli kaikki neljä koiraa: Juuso, Hype, Leevi ja Zara, jotka saimme jotenkin pidettyä paikoillaan arvostelun ajan. Kasvattajaluokka oli 1 KP:n kera.
Taivaalle koko pävän kerääntyneet harmaat pilvet varoittelivat vesisateesta ja olipa jossain puhuttu myrskystäkin. Tajusimme, että saamme kirmata ryhmäkehässä kuin Lasse Viren konsanaan, sillä kasvattajan estyessä Niko esitti Laran BIS-juniori -kehässä, jossa se sijoittui neljänneksi suunnilleen kolmenkymmenen pennun joukosta. Onnea kasvattajalle ja omistajille tätäkin kautta! <3
Laran loikatessa palkintopallille taivas repesi ja vettä satoi aivan kuin Esterin pyhimmästä konsanaan. Oli kyllä oikein kivaa juosta tekokuituisessa ja ilmeisen vedenpitävässä jakkupuvussa moisessa säässä, mutta kun minulla ei ole kumppareita.... Nyt ne ovat "muista ostaa"-listallani...
Isot kehät jatkuivat, kun sade oli lakannut "saavista kaatamalla"-asennosta "tehosuihku"-asentoon ja seuraavaksi valittiin BIS-juniori, jossa Hype pääsi hienosti seitsemän parhaan joukkoon.
Koira kainaloon ja pikaisesti tuomariteltan takaa pikajuoksua kokoomakehään, jossa veteraanit olivat jo valmiina taistoon. Tarja oli pyytänyt minua viemään Leevin, ja sellaisesta tarjouksesta jos kieltäytyisin, varmasti kutsuttaisiin valkotakkiset paikalle mahdollisimman isolla kalustolla!
Rakastan esittää Leeviä ja Leevi rakastaa esiintymistä! Se osaa korjata handlerin pikku virheet ja vastaa pieneenkin käsimerkkiin tai ohjaukseen innolla.
Leevin kanssa kuitenkin tietoisuus omasta kuolevaisuudesta katoaa, sitä kuvittelee olevansa hyvä esittäjä, kun se kuuntelee jokaista vinkkiäni ja toivettani, nauttii saamastaan huomiosta, suosionosoituksista ja onnistumisesta. Sateen vihmoessa armotta vanhuskoirien päälle, Leevi paineli sateesta välittämättä ja innostuipa leikkimäänkin välillä. Ihana pappa!
Itselläni oli lieviä suunnistamisvaikeuksia kehässä piilolinssien unohduttua kotiin, ja kymmenen parhaan joukossa yritin epätoivoisesti tihrustaa, mitä tuomari haluaa ja missä hän mahdollisesti ruusukkeiden kanssa liikkuu. Kuulin nelosen, kakkosen ja kolmosen sijoitettavan ja kohta tuomari saapasteli punaisen ruusukkeen kanssa minua kohti. Yritän aina pysyä kehässä coolina ja antaa tunteiden tulla vasta kehän jälkeen, mutta nyt kyyneleille ei vaan voinut mitään. Halasin pappaa, yritin keräillä itseni ja kättelin tuomaria. Leevi oli näyttelyn kaunein veteraani. Litimärkä, mutta yhtä kaikki -Kaunein!
Palkintopallillakin ajatukset olivat ihan sekaisin ja kuvia varten olisi yritettävä saada pappa kuosiin ja itsekin ehkä näytettävä ihmiseltä... Kuvien ottamisen jälkeen oli annettava palkinnot ystävälle, kiitettävä tuomaria ja nostettava tuo kultainen pappa syliin ja juostava.
Kasvattajaluokka oli alkamassa. Päivän viimeinen rundi. Veikkasin, että tuomari ei arvosta neljää läpimärkää tibbeä, mutta hienosti kasvattajaluokka pääsi kahdeksan parhaan joukkoon.
Juuso meni vielä BIS-kisaan, josta se meidän kovaäänisestä kannustuksestamme huolimatta käteltiin pois. Vietimme päivän päätteeksi vielä hurmaavan 45 minuuttia ajaen autoja ihan luvallisesti puistoon lähemmäs, laittamalla koirien turkkeja matkustuskontoon, purkaen tavaroita ja pelaten eräänlaista Tetris-peliä näyttelytarvikkeilla yrittäen saada niitä mahtumaan autojen kyytiin.
Kotona en ollut vieläkään oikein käsittää Hypen moista "myrskyvaroitusta" ja ihanan Leevin ykköstilaa. Uni tuli nopeasti sekä koirille, että ihmisille, hymynkare huulessa. Yöllä nähtiin Vain kivoja unia.
Postauksen kuvat: Sari Kupiainen, Niko Karhu, Marjo Heikka ja Marketta Korpijaakko
Tänä vuonna Daki jäi kotiin, mutta tiimimme oli hienosti edustettuna, kun kehässä olivat Juuso, Leevi, Hype ja Zara, johon ehdin jo rakastua edellisviikolla.
Tulimme aamulla paikalle hyvissä ajoin Karamain Yarmilaran, eli Laran, omistajien Marketan ja Jaanan kyydillä. He kun asuvat meidän naapurustossamme, joten päätimme lähteä tukkimaan Helsingin keskustaa vain yhden auton voimin. Ja tokihan Lara on melkein kuin "perhettä", sillä sen isoisä on Leevi!
Varoitus: Tämä postaus sisältää paljon kuvia, lähestulkoon pelkkiä tuloksia
Tiibetinterrierit arvosteli ensi kertaa Suomen kamaralla ruotsalainen Carina Johansson. Hyvin pian kävi ilmi, että hänen makunsa tiibetinterrierien suhteen oli hyvinkin yhteneväinen kanssamme.
Lara avasi kisan Tuula-kasvattajansa kanssa tulosella PEK1, KP, ROP-pentu. Valitettavasti Tuula joutui poistumaan ja Niko pääsi Laran puikkoihin BIS-pentu kilpailussa. Mutta siitä myöhemmin...
Minä sain kunnian viedä Leevin alusta asti ja voi sitä pienen, vanhan koiran iloa, silmien kiiltoa ja ylpeyttä, kun tuomari määräsi heti kättelyssä, ennen arvostelua, Leevin kehän ympäri aplodien säestämänä. Kyllä oli poika ylpeä ja sai upean arvostelun! Ainoana veteraanina se kruunattiin samalta istumalta myös ROP-veteraaniksi.
Paras uros-kilpailussa palkittiin ykkössijalle Juuso, kakkoseksi Pohjois-Ruotsista asti näyttelyyn saapunut koira, josta tuli samalla Suomen ja Pohjoismaiden muotovalio, Leevi kolmanneksi ja junioriluokan voittaja neljänneksi.
Paras uros-kisan jälkeen jatkettiin tasokkaalla narttujen junioriluokalla, johon oli ilmoittautunut tyttöjä paikanpäälle yhteensä kuusi kappaletta, mikä on oikeastaan melkoinen määrä! Jännitimme Nikon kanssa
Melkoista kengurumeininkiähän se Hypen niinkutsuttu esiintyminen kyllä oli ja jännitin kovasti, lentääkö nuorikkomme moisesta toilailusta ulos kehästä. Laatuarvostelusta tuli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla erinomainen ja lupa jatkaa kisaa kilpailuluokassa. Kilpailuluokassa tein kaikkeni, jotta villivarsa malttaisi ravata edes muutamia askeleita tuomarin nähden ja ilmeisesti onnistuin siinä jollakin tasolla, sillä Tarjan Zaran tultua toiseksi junioriluokassa, Hype sai kirmata ykköspallille! Siis että mitä???Tuomari jakoi näille kahdelle SA:t, eli menoliput parhaan nartun valintaan, sinne kaikkien hyvinkoulutettujen ja muotovalioiden joukkoon. Hah!
Olinkin aivan äimän käkenä, kun tuomari kätteli kaksi upeaa koiraa ulos. Onneksi Niko on kuitenkin opettanut Hypen seisomaan hienosti. Edestakaisissa liikkeissäkään se ei onneksi keulinut tai pomppinut lainkaan ja aloin jo elätellä toiveita siitä, että selviän kehästä ulos siten, että kehtaan tulla toistekin. Vielä viimeinen kierros ympäri.
Ilmeisesti Hype luuli, että kyseessä on juoksukilpailut ja yritti vimmatusti otta edellä juoksevaa "isosisko" Zaraa kiinni, minkä seurauksena narunperä oli tietysti aivan helisemässä!
Onneksi tuomari halusi vain yhden kierroksen, eikä ollut moksiskaan, kun koukkasin vähän matkaa kehän ulkopuoleltakin. Sijoitettaessa ensin käteltiin nuorten luokan kaunis narttu, sitten valio, jonka jälkeen tuomari tuli kättelemään minut! Olin todella ylpeä ja iloinen nelospaikasta! -Paitsi, että kätellessään tuomari onnittelikin minua voitosta! Olin samaan aikaan onnellinen, järkyttynyt ja suuren, erittäin suuren epäuskon vallassa. Hype oli voittanut nartut ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään.
Onneksi seuraavat tapahtumat tapahtuivat niin haipakkaa vauhtia, että ehdin ainoastaan miettiä, mikä kisa on menossa, onko minulla oikea koira ja oikea numero kädessä ja ovatko mahdollisesti suunta ja ajankohta oikeat.
Seurasi siis ROP-kehä, jossa kisailivat Hype ja Juuso ja oikeutetusti Juuso vei ROPin Hypen ollessaVSP. ROP-juniorikehässä en tajunnut oikein odottaa tarpeeksi edellämenevää, ja vauhdin hiipuessa Hypelle nousi kengurubensa päähän ja siinähän sitten loikittiin, amatööri
Kasvattajaluokassa meillä oli kaikki neljä koiraa: Juuso, Hype, Leevi ja Zara, jotka saimme jotenkin pidettyä paikoillaan arvostelun ajan. Kasvattajaluokka oli 1 KP:n kera.
Taivaalle koko pävän kerääntyneet harmaat pilvet varoittelivat vesisateesta ja olipa jossain puhuttu myrskystäkin. Tajusimme, että saamme kirmata ryhmäkehässä kuin Lasse Viren konsanaan, sillä kasvattajan estyessä Niko esitti Laran BIS-juniori -kehässä, jossa se sijoittui neljänneksi suunnilleen kolmenkymmenen pennun joukosta. Onnea kasvattajalle ja omistajille tätäkin kautta! <3
Laran loikatessa palkintopallille taivas repesi ja vettä satoi aivan kuin Esterin pyhimmästä konsanaan. Oli kyllä oikein kivaa juosta tekokuituisessa ja ilmeisen vedenpitävässä jakkupuvussa moisessa säässä, mutta kun minulla ei ole kumppareita.... Nyt ne ovat "muista ostaa"-listallani...
Isot kehät jatkuivat, kun sade oli lakannut "saavista kaatamalla"-asennosta "tehosuihku"-asentoon ja seuraavaksi valittiin BIS-juniori, jossa Hype pääsi hienosti seitsemän parhaan joukkoon.
Koira kainaloon ja pikaisesti tuomariteltan takaa pikajuoksua kokoomakehään, jossa veteraanit olivat jo valmiina taistoon. Tarja oli pyytänyt minua viemään Leevin, ja sellaisesta tarjouksesta jos kieltäytyisin, varmasti kutsuttaisiin valkotakkiset paikalle mahdollisimman isolla kalustolla!
Leevin kanssa kuitenkin tietoisuus omasta kuolevaisuudesta katoaa, sitä kuvittelee olevansa hyvä esittäjä, kun se kuuntelee jokaista vinkkiäni ja toivettani, nauttii saamastaan huomiosta, suosionosoituksista ja onnistumisesta. Sateen vihmoessa armotta vanhuskoirien päälle, Leevi paineli sateesta välittämättä ja innostuipa leikkimäänkin välillä. Ihana pappa!
Itselläni oli lieviä suunnistamisvaikeuksia kehässä piilolinssien unohduttua kotiin, ja kymmenen parhaan joukossa yritin epätoivoisesti tihrustaa, mitä tuomari haluaa ja missä hän mahdollisesti ruusukkeiden kanssa liikkuu. Kuulin nelosen, kakkosen ja kolmosen sijoitettavan ja kohta tuomari saapasteli punaisen ruusukkeen kanssa minua kohti. Yritän aina pysyä kehässä coolina ja antaa tunteiden tulla vasta kehän jälkeen, mutta nyt kyyneleille ei vaan voinut mitään. Halasin pappaa, yritin keräillä itseni ja kättelin tuomaria. Leevi oli näyttelyn kaunein veteraani. Litimärkä, mutta yhtä kaikki -Kaunein!
Palkintopallillakin ajatukset olivat ihan sekaisin ja kuvia varten olisi yritettävä saada pappa kuosiin ja itsekin ehkä näytettävä ihmiseltä... Kuvien ottamisen jälkeen oli annettava palkinnot ystävälle, kiitettävä tuomaria ja nostettava tuo kultainen pappa syliin ja juostava.
Kasvattajaluokka oli alkamassa. Päivän viimeinen rundi. Veikkasin, että tuomari ei arvosta neljää läpimärkää tibbeä, mutta hienosti kasvattajaluokka pääsi kahdeksan parhaan joukkoon.
Juuso meni vielä BIS-kisaan, josta se meidän kovaäänisestä kannustuksestamme huolimatta käteltiin pois. Vietimme päivän päätteeksi vielä hurmaavan 45 minuuttia ajaen autoja
Kuvissa Dakin poika Karamain Xandur Dali
Kotona en ollut vieläkään oikein käsittää Hypen moista "myrskyvaroitusta" ja ihanan Leevin ykköstilaa. Uni tuli nopeasti sekä koirille, että ihmisille, hymynkare huulessa. Yöllä nähtiin Vain kivoja unia.
