Viime vuosi oli Dakille toinen kokonainen näyttelyvuosi. Varovasti, kenellekään paljastamatta toivoin, että poikanen sijoittuisi vuoden tibbe-kisassa kolmen kärkeen, kuten edellisvuonnakin, jolloin oli siis kolmas.
Messarista ja koko näyttelyvuodesta toivuttiin yli kuukauden mittaisella näyttelylomalla. Daki oli saanut messarista viimeisen CACIBinsa ja CIB-hakemus lähti matkaan heti maanantaina.
Näyttelyvuosi korkattiin siis perinteikkäästi Turussa tammikuun lopulla. Irlantilaisen Anthony Moranin kehässä ei liiemmin Dakia arvostettu; poika joutui toista kertaa meilläoloaikanaan jäämään ilman SA:ta. Tämä kuitenkin mahdollisti sen, että ihana Nella kerkesi Dakin kanssa junior handler-kisaan, jossa he voittivat nuorempien ikäsarjan.
Turun jälkeen lomailtiin lisää, kunnes näyttelykausi lähti osaltamme ryminällä käyntiin erikoisnäyttelystä Vantaalta, jossa Daki oli paras uros ruotsalaisen Charlott Sandbergin arvostellessa! Olen ehkä edelleen hivenen järkyttynyt tästä, nimittäin Daki oli myös edellisvuonna erkkarin paras uros, sekä rotunsa paras. Tällä kertaa Daki kuitenkin nöyrtyi kauniimmalle sukupuolelle ollen lopulta VSP.
Erkkarista seuraavana päivänä reissattiin Lahteen Tarja Löfmanin kehään, jossa oli edelleen tarjolla hunajata, sillä Daki oli ROP todella kovasta sakista. Lahdessa on perinteisesti tarjolla palkintoina nalleja, mikä tietysti sai meidät iloitsemaan voitosta vielä enemmän :)
Lahden jälkeen reissasimme Vaasaan ja Kankaanpäähän, joista Kankaanpäässä Daki oli ROP ja RYP-3!
Ennen kesätaukoa kävimme vielä Tampereella (ROP) ja Helsingin Royal Canin showssa (PU3).
Seuraavat skabat olivatkin Dakin kohdalla vasta heinäkuussa. Daki ei ole mikään aurinkoisten kesäpäivien suurin ystävä ja itsekin halusin levähtää kunnolla loman alkajaisiksi. Kesällä kisailtiin muutenkin säästeliäästi, mutta Mikkelissä ja Helsingissä ehdittiin silti ropittelemaan.
Syksyllä reissasimme mm. Norjaan ja Eckeröön, joista molemmissa Daki oli VSP.
Ennen vuoden viimeisiä Suomen-kisoja kävimme vielä Saksassa maailman voittaja-näyttelyssä, jossa Daki oli hienosti valioluokan kolmas.
Vuoden loppuessa keskityimme lähinnä siihen, voittaako Tarjan Leevi Vuoden Veteraani-tittelin ja Daki pääsi mukaan lähinnä huvin ja urheilun takia.
Koko näyttelyvuosi oli sujahtanut ohite kuin huomaamatta ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Dakia näyttelytettiin aika säästeliäästi.
Messarissakin stressasin lähinnä sitä, ehtiikö Daki Jennyn kanssa junior handler-finaaliin ja ehtiikö se varmasti levätä ennen sitä. Kuitenkin tulokset riittivät kuin riittivätkin -kahden pisteen erolla - Vuoden Tiibetinterrieri -kisan voittoon!
Kaiken kaikkiaan kisan urosten kolmen kärki meni meidän (tai siis Tarjan) tiimiin: Daki voitti, Leevi tuli toiseksi ja Juuso kolmanneksi. Olen kyllä tosi ylpeä, paitsi Dakista, myös koko meidän Poikabändistä.
Tästä kaikesta hurmioituneena askartelin Fabulous Teddy's Facebook-sivulle oheisen grafiikan. Hyvä meidän pojat, hyvä Daki!
